»Oikein! Oikein!»
»Hyvä, niinpä — vannomme!» Hal kohotti kätensä, miehet tekivät samoin, ja pauhaavien huutojen kaikuessa ja lakkien huimasti heiluessa Hal antoi heille valallisen lupauksen, jonka tiesi omaatuntoansa sitovaksi. Hän antoi sen harkiten siinä veljensä läsnäollessa. Nyt ei ollut enää kysymyksessä ainoastaan jonkin juoksuhaudan valtaaminen, vaan vapaaehtoinen sotilaaksi rupeaminen. Tänä innon hetkenäkin Hal olisi kuitenkin pelästynyt, jos olisi arvannut, millaiseen epätoivoiseen, uuvuttavaan, vuosikausia kestävään taisteluun hän siinä sitoutui käymään.
15.
Hal astui alas puhujanpaikalta, väkijoukko väistyi, ja hän lähti veljensä kanssa kohti toimistorakennusta, jonka portailla seisoi poliisimiehiä. Hän liikkui kuin riemusaatossa; karut äänet huusivat hänelle rohkaisten, miehet tungeksivat ja tyrkkivät toisiaan päästäkseen pudistamaan hänen kättänsä tai taputtamaan häntä olalle; he taputtivat Edwardiakin ja yrittivät pudistaa hänen kättänsä, koska hän oli Halin seurassa ja näytti nauttivan hänen luottamustaan. Jälkeenpäin asiaa ajatellessaan Hal nauroi. Olihan se koko seikkailu Edwardille!
Nuorempi veli nousi rakennuksen portaille ja sanoi vahdeille haluavansa tavata mr Cartwrightiä.
»Hän on huoneessaan», vastasi eräs jurosti. Hal astui sisään Edwardin seuraamana, ja heidät johdettiin yli valvojan yksityistoimistoon.
Saavutettuaan työmiehenä luokkatietoisuutta Hal tarkkasi nyt ylivalvojan käyttäytymistä, huomasi Cartwrightin kumartavan kohteliaasti Edwardille, mutta jättävän Edwardin veljen kerrassaan huomioonottamatta. »Mr Cartwright», sanoi Hal, »minä tulen luoksenne näiden kaivosten työmiesten lähettämänä».
Tuo uutinen ei näyttänyt ollenkaan liikuttavan ylivalvojaa.
»Tehtävänäni on ilmoittaa, että miehet vaativat poistettavaksi neljä epäkohtaa, ennenkuin palaavat työhön. Ensinnäkin —»
Cartwright keskeytti vikkelään terävään tapaansa. »Ei kannata jatkaa, sir. Yhtiömme keskustelee ainoastaan yksityisten miesten kanssa. Mitään lähetystöjä ei hyväksytä.»