Edward vastasi kylmäkiskoisesti: »Noudata neuvoani ja käsitä, että häpeällistä juttua kieltäessäsi vain edistät sen leviämistä.»
»Niinpä tietenkin», vastasi Hal. »Se juuri minua kiukuttaa. Ajattele tyttöä, millainen vahinko hänelle siitä koituu!»
»Ei ole sinun asiasi huolehtia tytöstä.»
»Otaksu, että Cartwright olisi juorunnut jostakin naistuttavastasi.
Olisitko ollut yhtä välinpitämätön?»
»Hän ei olisi voinut niin menetellä; minä valitsen tuttavani huolellisemmin.»
»Niin, epäilemättä. Se merkitsee, että valitset heidät rikkaiden joukosta. Mutta minä satun olemaan taipumuksiltani demokraattisempi —»
»Taivaan nimessä!» huudahti Edward. »Te maailmanparantajat olette kaikki yhdenlaisia — puhutte, puhutte, puhutte!»
»Minä tiedän sanoa sinulle, mikä on siihen syynä, Edward. Sinunlaisesi mies voi sulkea silmänsä, mutta ei voi sulkea korviansa.»
»Etkö kumminkin voi jättää minua rauhaan hetkeksi — vain kunnes ehdimme täältä pois? Minusta tuntuu kuin istuisimme tulivuoren harjalla, ja enpä tiedä, milloin tapahtuu uusi purkaus.»
Hal alkoi nauraa. »Olkoon menneeksi», sanoi hän. »Pelkään, etten ole muuten osoittanut suurestikaan iloitsevani vierailustasi. Nyt olen sopuisampi. Lähin työni odottaa minua Pedrossa, joten lähden sinne kerallasi. On vielä eräs asia —»