Hän nosti jälleen kätensä pyytäen hiljaisuutta.
»Kuulkaa, miehet. Ne ajavat minut täältä pois, ja te ette saa vastustaa. Te menette töihinne ja pidätte paikkanne ja olette valmiina suurta lakkoa varten. Sanokaa toisillekin, mitä teille tässä kerron. Minä en voi puhua heille kaikille, mutta kertokaa te heille suuresta liitosta. Muistakaa, että ulkopuolella on väkeä, joka suunnittelee ja taistelee teidän puolestanne. Me pysymme liitossa, kaikki, kunnes saamme nämä kaivokset takaisin Amerikkaan!» Hyvä-huudot vapisuttivat huoneen seiniä. Niin, sitähän he tahtoivat — päästä elämään Amerikassa!
Oven suuhun oli kerääntynyt joukko miehiä, äänten pauhinan luokse houkuttelemina. Hal huomasi siellä tungeksimista ja hälinää, ja kohta tulivat näkyviin hänen vihollisensa Pete Hanunin pää ja jykevät hartiat.
»Jo tulevat, pojat!» huusi Hal, ja joukosta kuului vihaista karjuntaa. Miehet kääntyivät, puristivat kätensä nyrkkiin ja silmäilivät tuimasti poliisimiehiä. Mutta Hal jatkoi nopeasti:
»Kuulkaa, mitä sanon, pojat! Älkää menettäkö malttianne! Minä en voi jäädä Pohjois-Laaksoon, tiedättehän sen. Mutta minä olen tehnyt, mitä tulin tekemään, olen tuonut teille tiedon. Kertokaa te se toisille miehille — sanokaa, että heidän tulee pysyä liitossa!»
Hal jatkoi puhettaan kerraten viestinsä alusta loppuun. Hän silmäili edessään olevia nääntyneitä kasvoja, muisti pyhän lupauksensa ja antoi sen jälleen: »Minä pysyn teidän puolellanne! Minä jatkan taistelua, pojat!»
Ovella syntyi entistä suurempi sekasorto, ja yhtäkkiä ilmaantui näkyviin Jeff Cotton ja hänen mukanaan vielä pari poliisimiestä. He työntyivät huoneeseen ihan hengästyneinä ja punaisina.
»Kas, tuossa on aluepäällikkö!» huudahti Hal. »Älkää huoliko hätäillä, Cotton, tässä ei synny mitään häiriötä. Me olemme yhdistyksen miehiä, osaamme hillitä itsemme. Niin, pojat, me emme vääjää, me emme joudu tappiolle, odotamme vain toisten kaivosten miehiä. Meillä on ammattiyhdistys, ja me puolustamme sitä! Kolme eläköön-huutoa ammattiyhdistyksellemme!»
Huudot raikuivat, eläköön-huudot ammattiyhdistykselle, Joe Smithille, leskelle ja hänen vaatteilleen!
»Te kuulutte ammattiyhdistykseen! Pysykää siinä, tapahtuipa mitä tahansa! Jos ajavat teidät pois, viekää asia toiseen paikkaan! Opettakaa se uusille miehille, älkää salliko sen milloinkaan kuolla sydämestänne! Älkää unohtako sitä milloinkaan, miehet!»