»Oikein, poika», sanoi Mary katsellen häntä rohkeasti silmiin. »Ja nyt hyvästi, Joe Smith.» Hänen katseensa oli vakaa, mutta ääni kuului värähtävän, ja Halin teki mieli sulkea hänet syliinsä. Asia oli varsin merkillinen. Hän tiesi rakastavansa Jessie Arthuria ja muisti, mitä Mary oli kerran häneltä kysynyt: voiko hän rakastaa kahta tyttöä yhtaikaa? Seikka ei ollut sopusoinnussa minkään hänelle opetetun moraalisäännön kanssa, mutta ilmeisesti oli sittenkin niin laita!

31.

Hal tuli kadulle, missä hänen veljensä käveli edestakaisin, mieliala kovin kiihtyneenä. »Lyhyttavarain kauppias» oli jälleen yrittänyt aloittaa keskustelua, mutta hänen oli käsketty mennä helvettiin — ei mitään vähempää.

»Oletko vihdoinkin valmis lähtemään?» kysyi Edward purkaen ärtymyksensä veljeen.

»Olen», vastasi Hal. »Luulen olevani.» Hän arvasi, ettei Edward paljoakaan välittäisi Edströmin käsivarren katkeamisesta.

»Pukeudu siis Jumalan nimessä vaatteisiin, jotta voimme lähteä aterioimaan.»

»Olkoon menneeksi», sanoi Hal. Mutta hänen vastauksensa oli välinpitämätön, ja toinen katseli häntä tarkkaavasti. Kuutamossakin Edward erotti uurteet nuoremman veljensä kasvoissa ja silmien alla olevat syvennykset. Siinä hän ensimmäisen kerran tajusi, kuinka syvästi nuo kokemukset olivat vaikuttaneet pojan mieleen. »Poika parka!» huudahti hän äkkinäiseen tunteen vallassa. Hal ei vastannut; hän ei kaivannut myötätuntoa, hän ei kaivannut mitään!

Edward teki epätoivoisen eleen. »Jumala tietää, etten ainakaan minä tiedä, mitä tekisin sinun hyväksesi!»

He lähtivät takaisin hotelliin, ja Edward etsi matkan varrella jotakin vaaratonta keskustelunaihetta. Hän sanoi arvanneensa, että myymälät kohta suljettaisiin, ja ostaneensa veljelleen puvun. Ei ollut syytä kiittää häntä; hän ei aikonut palata kotikaupunkiin maankiertäjän kanssa.

Nuori mies pääsi kylpemään, ensimmäisen kunnollisen kerran pitkistä ajoista. (Tämän jälkeen eivät sivistyneet naishenkilöt saaneet Hal Warnerin läsnäollessa väittää, että köyhät voivat ainakin pitää huolen puhtaudestaan). Hän antoi ajella partansa, puhdisti kyntensä, harjasi hiuksensa ja pukeutui herrasmieheksi. Hänen tahtomattaan tuntui mielen hilpeys osittain palaavan. Tuntui omituiselta ja ihmeelliseltä olla jälleen herrasmiehen pukimissa. Hän ajatteli vanhaa neekeriä, joka sanoi mielellään loukkaavansa varpaansa, koska kivun hälveneminen tuntui erinomaisen mieluisalta.