Mary vastasi: »Toista on puhua tuttavan luona, toista ulkosalla. Mitä hyötyä olisikaan, jos menettäisitte toimenne?»
Hal alensi ääntänsä. »Haluatteko tosiaankin vakavasti saada tänne ammattiyhdistyksen?»
»Vakavasti?» toisti tyttö. »Näittehän mr Raffertyn — millainen pelkuri hän on! Sellaisia ne ovat kaikki. Ei, mieleni vain pääsi purkautumaan. Olen hiukan järkeä vailla tänä iltana — sattui jotakin, mikä sai minut suunniltani.»
Hal otaksui hänen jatkavan, mutta Mary nähtävästi muutti mieltänsä.
Vihdoin Hal kysyi: »Mitä sattui?»
»Oh, siitä ei kannata puhua», vastasi Mary, ja niin he kulkivat hetken eteenpäin mitään virkkamatta.
»Sanokaa se minulle, sanottehan?» virkkoi Hal, ja hänen lämmin äänensä teki tehtävänsä.
»Te ette tiedä paljoakaan kaivoselämästä, Joe Smith», sanoi tyttö. »Ettekö arvaa, mitä merkitsee olla naisena tällaisessa paikassa? Ja naisena, jota ne pitävät hyvännäköisenä!»
»Sekö on kysymyksessä!» virkkoi Hal painuen jälleen äänettömäksi. »Joku on teitä ahdistellut?» lisäsi hän hetkisen kuluttua.
»Tietysti! Joku on aina ahdistelemassa meitä naisia! Aina! Ei kulu päivää, ettei siitä kuule. Viittailuja ja nykäisyjä kääntyipä minne tahansa.»
»Keitä ne ovat?»