Hal oli mielissään, kun sai tilaisuutta paremmin tutustua kaivospäällikköönsä. Alec Stone oli kuuden jalan pituinen ja samassa suhteessa roteva; käsivarret olivat kuin liikkiöt, lihavat ja pehmeät, mutta suunnattoman väkevät. Hän oli tottunut miehiä käsittelemään Louisianan sokeri-istutuksilla — ja sen kuultuaan Hal ymmärsi paremmin monta seikkaa. Samoinkuin näyttämönohjaaja ei huoli näyttelijöittensä todellisista nimistä, vaan mainitsee heitä heidän edustamiensa näytelmän henkilöiden nimillä, samoin oli Stonen tapana nimittää miehiään heidän kansallisuuksiensa mukaan: »Nosta tuo kivi vaunuun, puolalainen. Hei, jap, tuo tänne työkalut! Suu kiinni, dago, ja mene työhösi, tai minä potkaisen housusi alas, niin totta kuin elät!»
Hal oli kerran kuulemassa riitaa siitä, kenen asia oli siirtää pois hirsiä. Maassa lepäsi iso pistosaha, ja Stone sieppasi sen alkaen heiluttaa sitä kuin valtavaa miekkaa pienen böömiläisen kaivosmiehen edessä. »Korjaa puut, ryssä, tai minä leikkaan sinut kappaleiksi!» Kauhistunut mies peräytyi, ja Stone astui jäljessä, kunnes hänen uhrinsa oli painunut seinää vasten aseen yhä heiluessa hänen kasvojensa edessä. »Leikkaan sinut kappaleiksi, ryssä! Teen sinusta lihamuhennosta!» Päällysmiehen vihdoin peräytyessä pieni böömiläinen juoksi latomaan puita.
Merkilliseltä tuntui Halista se, että Stone sellaisesta menettelystä huolimatta tuntui varsin hyvänluontoiselta. Hän toteutti verenhimoisia uhkauksiaan tuskin kerran tuhannesta; lopetettuaan sadattelunsa hän usein nauroi, ja sadattelun esine nauraa irvisti hänkin, säikähtynyttä ponnistustaan silti hellittämättä. Huomattuaan Halin olleen näkemässä tuota miekanheilutuskohtausta päällysmies virkkoi: »Sillä tavalla niitä lurjuksia pitää käsitellä.» Hal otaksui tämän huomaavaisuuden johtuvan siitä, että hänkin oli amerikkalainen, ja tunsi itsensä asianmukaisesti imarrelluksi.
Samana iltana hän lähti tapaamaan päällysmiestä. Mr Stone istui nojaten jalkaansa asuntonsa aitaan. »Mr Stone», sanoi Hal, »haluaisin kysyä teiltä jotakin».
»Anna kuulua, poika», sanoi toinen.
»Ette lähde hiukan ryyppäämään?»
»Tahdotko minusta jotakin, häh? Minua et petä, poikaseni!» Siitä huolimatta mies laski jalkansa alas aidalta, koputti perät piipustansa ja lähti kulkemaan Halin kanssa katua ylöspäin.
»Minä haluaisin vaihtaa työtä, mr Stone», sanoi Hal.
»Mitä merkillistä? Joko kyllästyit muuleihin?»
»En, sir, mutta olisi parempi työ tiedossa. Sikoria-ukon apulainen on sairaana, ja minä menisin hänen sijaansa, jos suostutte.»