Palattaessa oli jo myöhä, ja päällysmies oli tutunomainen. »Mr Stone», aloitti Hal, »en tahtoisi teitä vaivata, mutta mielelläni ottaisin paremman palkan. Jos voisitte jotenkin järjestää asian niin, että saisin tuon apumiehen toimen, jakaisin varsin mielelläni kanssanne.»
»Jakaisit kanssani?» sanoi Stone. »Mitä tarkoitat?» Hal odotti hiukan peloissaan — jos näet Mikko ei olisi varmasti vakuuttanut asian menestyvän, hän olisi odottanut päällysmiehen voimallisen käden iskua.
»Se merkitsee minulle suunnilleen viisitoista dollaria enemmän kuukaudessa. Minulla ei ole käteistä, mutta jos haluatte ottaa kymmenen dollaria myymälätililtäni, olisin tyytyväinen.»
He kävelivät vähän aikaa ääneti. »Kuulehan», sanoi päällysmies vihdoin, »tuo vanha slovakki on vikuri — eräs niistä, jotka luulevat kykenevänsä johtamaan kaivosta, jos saisivat tilaisuuden. Jos alat kuunnella häntä ja tulet sitten luokseni mutisemaan, niin jumaliste —»
»Eipä hätää, sir», virkkoi Hal vikkelästi. »Minä pidän huolen asiasta — tukin hänen suunsa. Jos haluatte, pidän silmällä, millaisten miesten kanssa hän juttelee, ja jos joku niistä yrittää juonitella, vihjaisen teille.»
»Oikein puhuttu», sanoi siihen päällysmies. »Tee se, minä pidän teitä silmällä ja katson, että saat tilaisuutta. En tosin pelkää tuota äijää — sanoin hänelle jo hiljattain, että jos vielä hänestä kuulen, pudistan häneltä housut. Mutta kun on joukkona puoli tuhatta tuota muukalaista sakkaa, joista toiset ovat anarkisteja, toiset bulgarialaisia ja montenegrolaisia, jotka ovat jo kotonaan tapella nujuuttaneet —»
»Ymmärrän», sanoi Hal. »Teidän on pidettävä niitä silmällä.»
»Siinäpä se», sanoi päällysmies. »Muuten, kun mainitset myymälän kirjurille niistä viidestätoista dollarista, sano menettäneesi ne korttipelissä.»
»Minä sanoin kymmenen dollaria», virkkoi Hal vikkelästi.
»Sen tiedän», vastasi toinen. »Mutta minä sanoin viisitoista!»