»Tulee vain saada selville, kuinka asiat ovat parhaimmin järjestettävissä. Olin aikaisemmin ylivalvojana eräässä toisessa kaivospaikassa, ja me emme tuhlanneet aikaa turhaan politiikkaan. Yhtiö oli silloin demokraattinen, ja kun tuli vaali-ilta, kirjoitimme neljäsataa ääntä demokraattiehdokkaiden hyväksi. Mutta samassapa jo lähti joukko miehiä kaupunkiin, missä vannoivat äänestäneensä republikaanien ehdokasta alueellamme. Republikaanien paperit olivat asiaa tulvillaan, ja joku typerä tuomari määräsi toimitettavaksi uuden ääntenlaskun. Niin meidän täytyi pitää kiirettä koko yö ja merkitä joukko uusia äänestyslippuja. Oli siinä hommaa!»

Kaivospäällikkö nauroi, ja Hal yhtyi häneen hillitysti.

»Huomaat siis, että pitää oppia asioita järjestämään. Jos alueellasi on annettu ääniä väärälle ehdokkaalle, tulee asia tiedoksi, ja jos tulos on liian yksipuolinen, koituu paljon murinaa. On paljon päällysmiehiä, jotka eivät siitä välitä, mutta minä opin läksyni sillä kertaa, ja minulla on nyt oma menetelmäni: en päästä vastustusta syntymäänkään. Ymmärrätkö?»

»Ymmärrän.»

»Mahdollista kyllä, ettei kaivospäälliköllä ole oikeutta sekaantua politiikkaan — mutta eräs asia on hänen vallassaan: kuka saa tehdä työtä hänen kaivoksessaan. On kaikkein helpoin asia kitkeä — kitkeä —» Hal ei unohtanut eläessään sitä lihakkaiden käsien liikettä, jolla Alec Stone asiaa valaisi. Hänen jatkaessaan hänen äänensä ei kuulunut niin hyvänluontoiselta kuin yleensä. »Miehet, jotka eivät tahdo äänestää mieleni mukaisesti, voivat lähteä muualle äänestämään. Siinä kaikki, mitä minulla on politiikasta sanottavaa!»

Syntyi lyhyt vaitiolo, jonka kestäessä Stone tuprutti piippuansa. Sitten hänen mieleensä lienee johtunut, ettei ollut tarpeen esittää niin paljon yksityisseikkoja opettaessaan poliittista alokasta. Jatkaessaan jälleen puhettaan hän tuntui suopeasti kehoittavan poistumaan. »Siinä on tehtäväsi, poikani. Huomenna sinä nyrjähdytät ranteesi, jottet voi tehdä työtä muutamaan päivään, ja niin saat tilaisuutta kierrellä ja kuunnella, mitä miehet juttelevat. Minä pidän huolen siitä, että saat palkkasi niiltä päiviltä.»

»Tuo kuuluu varsin mukavalta», sanoi Hal ilmaisten kuitenkin tyytyväisyyttään vain osittain.

Kaivospäällikkö nousi ja koputti perät piipustaan. »Muista vain panna parastasi. Minulla on työssä toisiakin, ja minä vertailen. Voihan käydä niinkin, että joku pitää sinua silmällä.»

»Niin», virkkoi Hal iloisesti irvistäen. »Pidän asian varmasti mielessäni.»

6.