Ensi töikseen Hal lähti tapaamaan Tom Olsonia ja kertomaan kokemastaan. Heillä oli molemmilla siitä paljon hauskuutta. »Minä olen nyt päällysmiehen suosikki!» nauroi Hal.
Mutta järjestäjä muuttui äkkiä vakavaksi. »Olkaa varuillanne ollessanne tekemisissä sen miehen kanssa.»
»Miksi niin?»
»Hän voi käytellä asioita teitä vastaan myöhemmin. Eräs seikka, johon he aina turvautuvat, jos yritätte heitä jotenkin häiritä, on siinä, että väittävät teidän ottaneen tai tahtoneen ottaa heiltä rahoja.»
»Mutta eihän hänellä ole mitään todistuksia.»
»Sitä juuri tarkoitan — älkää antako hänelle niitä. Jos Stone sanoo teidän toimineen politiikkansa hyväksi, niin joku mies voi muistaa teidän keskustelleen hänen kanssaan politiikasta. Pitäkää siis huoli siitä, ettei teillä ole merkittyä rahaa.»
Hal nauroi. »Raha ei nykyjään pysy kauan minulla. Mutta mitä sanon hänelle, jos hän vaatii minua tekemään selkoa toimistani?»
»Teidän on paras käydä heti suunnitelmaanne suorittamaan, niin ettei hänellä ole aikaa vaatia teitä tilille.»
»Olkoon menneeksi», kuului vastaus. »Mutta olipa miten hyvänsä, on oikein lystikästä olla päällysmiehen suosikkina!»
Seuraavana aamuna, työhön käytyään, Hal heti »nyrjähdytti ranteensa». Hän kulki kättään pidellen ja valittaen. Vanha Mikko oli kovin huolissaan, ja kun Hal lopulta päätti, että täytyi lopettaa työ, saatteli Mikko hänet puolimatkaan ylös neuvoen häntä hoitamaan rannetta kuumilla ja kylmillä kääreillä. Hal jätti vanhan slovakin uurastamaan parhaansa mukaan ja lähti itse paistattamaan ihmeen kauniina säteilevää päivää ja vielä kauniimpana säteilevää päällysmiehensä suosiota.