»Hyvä niin, sir.» Hal alkoi jälleen hymyillä. »Kerrotaan, että te olette Pohjois-Laakson pormestari.»
»Niin olenkin.»
»Ja rauhantuomari on virkailijana myymälässänne. Niin, mr Cartwright, jos tarvitsette terveyslautakunnan puheenjohtajaa tai koirantappajaa, olen teidän miehenne — kunhan ranteeni paranee.»
Niin Hal meni menojaan. Moinen »mukavien puhuminen» oli tietenkin määrättömän julkeata apurimiehen puolelta. Ylivalvoja seisoi katsellen hänen jälkeensä, hämmästyneenä ja kulmat kurtussa.
7.
Hal ei katsahtanut taakseen, vaan kääntyi yhtiön myymälään. »Pohjois-Laakson Kauppakomppania» oli luettavana oven yläpuolella. Myymälässä oli serbialainen nainen, joka viittoen selitti, mitä tahtoi ostaa, ja kaksi liettualaista tyttöä, jotka katselivat sokerin punnitsemista. Hal astui sen henkilön luo joka oli punnitsemassa. Hän oli keski-ikäinen mies, jonka keltaisia viiksiä mustensi tupakansylki. »Huomenta, tuomari.»
»Höh!» kuului vastaavan Silas Adams, Pohjois-Laakson kaupungin rauhantuomari.
»Kuulkaahan, tuomari», sanoi Hal, »mitä ajattelette vaaleista?»
»En ajattele niistä mitään», vastasi toinen. »Punnitsen tässä sokeria.»
»Aikovatko kaikki täällä äänestää MacDougallia?»