Hal kuunteli esitystä poliittisen vastustuspuolueen rikoksista Pedro Countyssa. Heidän ehdokkaansa MacDougall oli saapunut valtioon »onnenonkijana», mutta kierteli nyt puhuen kirkoissa sanankuulijoittensa siveellisistä velvollisuuksista. »Hänkö edustajaksi, jolla on Pedrossa kolme eri perhettä!» huudahti »Sil» Adams.
»Niin», selitti Hal, »jos on totta se, mitä olen kuullut, niin republikaanien ehdokas ei hänkään ole mikään pyhimys. Kuuluu olleen päissään —»
»Voipa niin olla», sanoi rauhantuomari. »Mutta me emme puolustakaan kieltolakia enempää kuin työlakiakaan — emme tahdo saattaa kuohuksiin tätä kaivoskenttäin roskaväkeä lupaamalla heille korkeita palkkoja ja lyhyitä työpäiviä. Tietäähän sen hänkin, ettei siitä mitään tule, mutta ajattelee voivansa lähteä Washingtoniin ja jättää meidän huoleksemme koko keitoksensa!»
»Älkää sitä murehtiko», huomautti Bob Johnson — »hän ei lähde
Washingtoniin».
Toiset olivat samaa mieltä, ja Hal jatkoi: »Hän sanoo teidän kirjoittavan vääriä vaalilippuja.»
»Mitä luulette hänen joukkonsa tekevän kaupungeissa? Täytyyhän meidän jotenkin pitää puoliamme, eikö niin?»
»Minä ymmärrän», virkkoi Hal viattomasti. »Te teette niitä enemmän!»
»Toisinaan hoidetaan vaalilippuja, toisinaan valitsijoita.» Toiset nauraa kukersivat hyväksyvästi, ja rauhantuomari johtui muistelemaan. »Kaksi vuotta sitten olin vaalikirjurina Sheridanissa, ja me huomasimme niiden pääsevän edelle — olivat tuoneet vaaliin koko valtion. 'Tuhat tulimmaista', sanoi silloin Alf Raymond, 'me teemme niille kaivosmaitten tempun! Ja eipä tule kysymykseen mikään uusi laskeminenkaan! Me emme ilmaisseet tulostamme, ennenkuin toisten tulos oli tiedossa, ja kun sitten näimme, kuinka monta ääntä meiltä puuttui, kirjoitimme ne. Se teki selvän asiasta.»
»Se tuntuu yksinkertaiselta», huomautti Hal. »Eipä ole heidän helppo lyödä Alfia.»
»Ei suinkaan!» virkkoi Sil tyytyväisenä kuten ainakin henkilö, joka on yhdessä juonessa. »Nimittävätkin tätä piiriä 'Raymondin valtakunnaksi'.»