Mikko löi nyrkin polveensa. »Varmasti yritetään! Ja saadaan!»
»Oikein!» huusi »Iso Jack». Mutta hänen pieni vaimonsa ei ollut tyytyväinen toisten vastaukseen. Hän antoi Halille ensimmäisen esimerkin siitä, kuinka monikielisiä joukkoja on käsiteltävä. »Puhukaa heille! Koettakaa saada heidät ymmärtämään!» Ja hän osoitti heitä kutakin sormellaan. »Te! Te! Wresmak siinä, ja te, Klowoski, ja te, Zam… te toinen puolalainen. Tahdottehan punnitustarkastajan? Tahdotte saada täyden painon? Täyden maksun? Ymmärrättehän?»
»Ymmärrämme, ymmärrämme!»
»Tehdään komitea, mennään puhuttelemaan ylivalvojaa! Vaaditaan punnitustarkastajaa! Ymmärrättehän? Meidän pitää saada tarkastaja! Ei vääjätä eikä pelätä.»
»Ei — ei pelätä!» Klowoski, joka ymmärsi hiukan englanninkieltä, selitti nopeasti Zamierowskille, ja Zamierowski, jonka pää oli vielä siteessä Jeff Cottonin revolverin jäljeltä, nyökkäsi kiihkeästi. Hän tahtoi vammoistaan huolimatta olla toisten joukossa ja käydä päällysmiehen puheille.
Siitä syntyi uusi kysymys. »Kuka lähtee päällysmiehen luo?»
»Lähtekää te», sanoi mrs David Halille.
»Mutta minähän olen se henkilö, joka tulee nauttimaan palkkaa. Ei ole minun asiani puhua.»
»Kukaan muu ei kykene tekemään sitä kunnollisesti», selitti mrs David.
»Oikein — siihen tarvitaan amerikkalainen mies!» virkkoi Mikko.