Hal väitti kumminkin yhä vastaan. Jos hän puhuisi, näyttäisi siltä kuin punnitustarkastaja olisi ollut koko liikkeen alkuunpanijana ja tahtoisi hankkia itselleen hyvät tulot.
Keskusteltiin sinne tänne, kunnes vihdoin John Edström lausui ajatuksensa. »Ottakaa minut komiteaan.»
»Teidätkö?» virkkoi Hal. »Mutta jos ajavat teidät pois! Ja kuinka käy silloin vaimonne?»
»Luulen, että vaimoni kuolee tänä yönä», lausui Edström koruttomasti.
Hän istui siinä, huulet tiukasti yhteen puserrettuina, ja katseli eteensä. Hetken vaiti oltuaan hän jatkoi: »Ellei se tapahdu tänä yönä, niin varmaan huomenna, sanoo tohtori, ja sen jälkeen on samantekevää. Minun on lähdettävä Pedroon hautaamaan hänet, ja jos on sinne jäätävä, niin mitäpä sillä väliä. Voin siis hyvinkin tehdä tuon teidän puolestanne. Minä olen ollut kaivosmiehenä kaiken ikäni, ja mr Cartwright tietää sen; ehkäpä se jotakin merkitsee. Joe Smith ja Sikoria ja minä lähdemme sinne; toiset odottakoot ja pysykööt työssään niin kauan kuin se on mahdollista.»
9.
Saatuaan komitea-asian päätökseen Hal kertoi läsnäolijoille, kuinka Alec Stone oli pyytänyt häntä urkkimaan miehiä. Hän ajatteli, että miehet voivat saada siitä tietää; päällysmiehet kenties yrittäisivät sitä käyttää häntä vastaan, kuten Olson oli varoittanut. »Voivat sanoa teille, että olen petturi», sanoi hän. »Teidän pitää luottaa minuun!»
»Me luotamme sinuun!» huudahti Mikko kiihkeästi, ja toiset nyökkäsivät.
»Hyvä», virkkoi Hal. »Saatte varmasti uskoa, että kun minä pääsen vaakahuoneeseen, te saatte oikean painon.»
»Kuulkaa, kuulkaa!» huusi Iso Jack englantilaiseen tapaan. Koko huoneessa kuului hyväksyvä hyminä. Miehet eivät uskaltaneet pitää suurta melua, mutta osoittivat selvästi tarkoituksensa.