Hän teki liikkeen lähteäkseen; mutta ennenkuin hän ennätti ottaa askeltakaan, oli Mrs Winnie rynnännyt hänen ohitsensa ja jättänyt huoneen, läimäyttäen kiinni oven jälkeensä.
Ja Duval tuijotti hänen peräänsä, ja sitten kääntäen katseensa
Montagueen nauroi hän. "Hyvä! hyvä! hyvä!" sanoi hän.
Sitten katkaisi hän olonsa ja lisäsi "Hyvää iltaa, herra."
"Hyvää iltaa", sanoi Montague.
Hän vapisi hieman ja Duval huomasi sen; hän hymyili sydämellisesti. "Tämän laatuisesta aineksesta syntyy näytelmiä", sanoi hän. "Mutta pyydän, ettette ole häpeissänne — meillä ei tule olemaan mitään näytelmiä."
Montague ei keksinyt mitään, mitä hän olisi siihen sanonut.
"Velvollisuuteni on pyytää Evelyniltä anteeksi", jatkoi toinen.
"Se oli yksinomaan ikävä sattuma — tämä häiritsemiseni, nähkääs.
Minulla ei ole tapana tunkeutua. Te voitte olla niinkuin kotonanne
tulevaisuudessa."
Montague lensi tulipunaiseksi nämä sanat kuullessaan.
"Mr Duval", sanoi hän, "Minun täytyy vakuuttaa Teille, että Te olette erehtynyt —"
Toinen katsoi silmiään siristäen häneen. "Oh, tulkaa, tulkaa!" sanoi hän nauraen. "Jutelkaamme niinkuin maailmanmiehet."