"Olkoon menneeksi", sanoi hän, "voinhan teidät ottaa."
"Minä en aiokaan päästää sinua pujahtamaan käsistäni", huusi tyttö.
"Minä hyppään suoraan yli rampin sinun jälkeesi!"
"Sinun olisi parasta pukeutua nyt", sanoi Oliver. "Myöhästyt."
Hän sysäsi syrjään tarjottimen, jolla oli muutamia laseja, ja istuutui muutamalle pölkylle; ja Montague seisoi nurkassa ja tarkasti Rosalieta, kun hän puuteroi ja maalasi itseään ja puki ylleen kevyen kesäpuvun ja hän siinä lasketteli virtana juttuja "Toodelesista" ja "Flossiesta" ja "Gracesta" ja muutamista muista. Muutamia minuutteja myöhemmin kuului ukkos-ääni käytävällä: "Toinen näytös!" Vielä muutamia syleilyjä ja sitten Oliver harjasi puuterin pois nutustaan ja meni nauraen pois.
Montague seisoi muutamia minuutteja kulissien takana tarkastellen, kuinka näyttämönvaihtajat viimeistelivät uutta näyttämöä ja eri näyttelijät ottivat kukin asentonsa. Sitten menivät he aitioonsa. "Eikö hän ole helmi?" kysyi Oliver.
"Hän on hyvin kaunis", myönsi toinen.
"Hän tuli suoraan köyhäin kortteleilta", sanoi Oliver — alhaalta
Rivington Streetiltä. Sitä ei tapahdu usein.
"Kuinka tulit hänet tuntemaan?" kysyi hänen veljensä.
"Oh, minä etsin hänet sieltä. Hän oli silloin kuorossa. Minä toimitin hänelle ensimäisen lausumaosansa."
"Sinäkö?" sanoi toinen hämmästyneenä. "Kuinka sen teit?"