"En ollut koskaan elämässäni nähnyt niin paljoa esineitä", sanoi
Alice. "Ja Mr Mann ei koskaan kysynyt ainoankaan kappaleen hintaa."
"En tullut ajatelleeksi kehottaa häntä", sanoi Oliver nauraen.
Sitten läksi tyttö pukeutumaan — ja Oliver katseli ympärilleen ja näki veljensä istuvan ja tuijottavan ankarana häneen.
"Sano minulle"! huudahti Montague. "Jumalan nimessä, mitä tämä kaikki tulee maksamaan"?
"En tiedä", sanoi Oliver kylmästi. "En ole nähnyt laskuja. Arvatenkin seitsemänkymmentäviisi tai sata tuhatta."
Montaguen kädet pusertuivat nyrkkiin vasten tahtoaan, ja hän istui jäykkänä. "Kuinka kauan se riittää hänelle"? kysyi hän.
"No jaa", sanoi toinen, "kun hän saa kylliksi, niin riittää se tietysti kevääseen asti — jollei hän matkusta etelään talven aikana."
"Kuinka paljon tulee maksamaan hänen vaatetuksensa koko vuodeksi?"
"Otaksuakseni sataviisikymmentä tai kaksisataa tuhatta", oli vastaus.
"En aio pitää niistä laskua."
Montague istui vaiti. "Et suinkaan tahdo sulkea häntä, ja pitää häntä kotona, ethän?" kysyi hänen veljensä lopuksi.