Tähän aikaan oli äärimmäisen vapaamielinen sanomalehdistökin luonnollisesti kokonaan unohtanut vanhat vihansa Hungervillen lakon johdosta, ja herra Robert van Rensselaer oli taas tunnettu ja kunnioitettu rahamies, yhteiskunnan tukipylväitä, kelpo kansalainen ja verraton kaskujen kertoja.
Vähän jälkeenpäin, kun nuori pari oli onnellisesti vihitty ja viettänyt kuherruskuukautensa "Pyrstötähden" kannella, muistan lukeneeni eräästä New-Yorkin lehdestä puheen, jonka ystävämme Robbie oli pitänyt muhamettilaisessa nuorten miesten yhdistyksessä, Podunkissa, ja jonka aiheena oli "teollisuuden veljeys eli pääoman ja työn yhteiset edut."
XIX.
Nyt siirtyköön lukija hyväntahtoisesti viisi vuotta ajassa eteenpäin. Tapaamme rouva Robert van Rensselaerin kahden lapsen äitinä, seurapiirinsä ylpeänä, vastustamattomana kuningattarena, suurena maailmannaisena, joka tyynin mielin kantaa korkean asemansa vaatimat velvollisuudet.
Herra Robert van Rensselaerin taas tapaamme vaikuttavana mahtina maansa liike-elämässä, miehenä, joka yhdellä ainoalla kynänvedolla luo senaattoreita. Hänen liikeasiansa ovat yhä edistyneet ja hänen käskystään puhkeavat esiin rikkaudet kuten hedelmäpuut intialaisen fakiirin käskystä. Hän on järjestänyt suuren renkaan yhtiön entisistä kilpailijoista estääkseen turmiollisen kilpailun sekä monilla muillakin toimillaan saattanut Wall Streetin hämmästymään.
Minua suuresti epäilyttää ruveta kuvailemaan sankarimme elämänuraa tästä lähtien, sillä kykyni ei luultavasti riitä kuljettamaan häntä ehjin nahoin "kujan" kaikista sokkeloista. Mutta onneksi ovat tämän kaiken jo ennemmin varmasti luotettavat asiantuntijat kertoneet, ja minä, lukijaini luvalla, lainaankin tietoni heiltä. Tietysti vilisee heidän kielessään teknillisiä sanontatapoja, mutta onhan kullakin tieteen haaralla oma erityinen sanavarastonsa, ja jokaisen tietoja haluavan täytyy ensin perehtyä siihen. Van Rensselaerin elämä oli tähän aikaan samanlaista kuin Wall Streetillä yleensä; on sentähden tärkeätä saada tietää, minkälaiseksi hänen elämänsä oli muodostunut.
Jabbergrabin kirjassa "Rahamaailman sankarit" luemme sivulla 1492 seuraavaa:
"Tapa, jolla Robert van Rensselaer eräässä tilaisuudessa säilytti osakkeitten arvon, on vieläkin kaupunkilaisten mieluisimpana keskustelunaiheena. Oli tiistai — unohtumaton päivä!— ja hän oli juuri astumassa maihin 'Aurorasta', kun hänelle ojennettiin sähkösanoma, joka sisälsi tiedon, että osakkeitten hinnan alentamiseksi keinottelevat — he olivat, ohimennen sanoen, silminnähtävästi halveksineet hänen aluksensa purjehduskykyä! — olivat alkaneet uuden kiihkeän hyökkäyksen osakeyhtiötä 'Kalamaron ilmalaivat' vastaan."
"Tässä oltiin nähtävästi tekemisissä salaliiton kanssa. Osakkeitten hinta aleni alenemistaan. Van Rensselaer sähkötti välittäjilleen, jotta he hankkisivat kaikki saatavissa olevat osakkeet. Tästä seurasi, että hän saapuessaan ylimääräisellä junalla New-Yorkiin oli kaikkien K.I:n osakkeitten omistaja, lukuunottamatta muutamia harvoja, joita ei oltu voitu käsiin saada."
"Van Rensselaer oli todellakin harmissaan, sillä K.I. oli hänen lempiyrityksensä. Matkallaan kaupunkiin oli hän koko ajan pohtinut tätä asiaa. Perille päästyään antoi hän kaikille hintojen alentamiseksi toimiville liikkeille käskyn muuttaa kurssi ja ostaa käteisellä rahalla osakkeita ja myydä ne takaisin kuukauden maksuajalla. Hänen tarkoituksensa oli, että alennus-keinottelijat, jotka tiesivät van Rensselaerin haluavan pitää osakkeet, vetäisivät tästä sen johtopäätöksen, että hän oli rahapulassa ja sentähden myi käteisellä, samalla kuin osti viivytyksellä pelastaakseen yhtiönsä."