Äkkiä nousi hän seisomaan ja sanoi:
— Toivon teidän suovan anteeksi, mutta minun täytyy mennä toimittamaan eräs asia.
Nuori tyttö koetti estellä, mutta nainen katsahti vihaisesti häneen.
Sitten katosi hän sulkien oven jälissään.
Silmänräpäyksen ajan vallitsi huoneessa syvä hiljaisuus. Sitten nousi herra Green ja meni tytön viereen istumaan.
— Kertokaa minulle, kuinka on laitanne, sanoi hän.
Tyttö peitti käsillään kasvonsa.
— Niin, puhukaa minulle kaikki, jatkoi mies hellällä äänellä.
Luotattehan minuun, eikö totta?
Tyttö katsahti mieheen, ja kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen.
— Oi, säälikää minua, rukoili hän. Minä en voi! Minä en voi! Te ette aavistakaan, kuinka onneton minä olen.
Robbie — tunnen halun tällaisessa tilaisuudessa kutsua häntä Robbieksi, vaikka hänen hiuksensa olivat jo harmaat — katseli kaunista tyttöä ajatellen itsekseen, ettei vielä koskaan ollut nähnyt mitään niin ihmeellistä.