— Mitä on tapahtunut?
— Mary, sanoi hän lyhyesti, ja katseensa tuli yhä ankarammaksi, Mary, meidän täytyy erota.
Tyttö katseli häntä hämmästyneenä.
— Mitä sinä tarkoitat? kysyi hän.
— Sitä mitä sanonkin, vastasi mies. Meidän täytyy erota.
Mutta nähdessään tytön kalpenevan, sulki hän hänet syliinsä ja istahti sitten sohvalle.
— Kuule nyt, Mary, sanoi hän lempeämmin, sinä olet hyvä tyttö, ja minä voin sanoa sinulle koko totuuden. Sinun vikasi ei tietysti ole, että olen joutunut suuriin ikävyyksiin ja voin ainoastaan tällä tavoin päästä niistä.
— Mitä sinä tarkoitat, Jim? läähätti tyttö. (Hän oli oppinut kutsumaan van Rensselaeria Jimiksi.)
— Mary, sanoi hän, tiedäthän minun olevan naimisissa, vai kuinka?
— Tiedän, vastasi tyttö, mutta … onko se —