Osakkeitten nousu ja lasku oli kuin painiskelua kahden jättiläisen kesken, jotka kierielivät sinne tänne taistellen elämästä ja kuolemasta. Van Rensselaerin silmiä ilahutti tämä näky, ja ensi kerran monen tunnin kuluttua tunsi hän olevansa vapaa mies. Kauhu, joka tähän asti oli vainonnut hänen kintereillään, oli menettänyt mahtinsa, ja mielenkiihko karkoitti whiskyhöyryt hänen päästään.
Hän oli kyllä vieläkin huumaantunut, mutta tällä kertaa taistelun ihanuudesta! Joka numero tuntui hänestä viholliseen sattuneelta sotatapparan iskulta. Hän istui ja kuvitteli tämän iskun isänsä lyömäksi, tämän itsensä, tämän viimeisen taas Shriken antamaksi — ja niin edelleen. Hän pusersi kätensä nyrkiksi ja mutisi ikäänkuin olisi silmäinsä edessä nähnyt koko taistelun: Antakaa vaan niille! Alas ne! Kukistakaa ne!
Ja yhä jatkoi kone kulkuaan levollisesti, tahdikkaasti: A.-M.-R. — 100 — 157-1/2; A.-M.-R. — 500 — 157-5/8; A.-M.-R. — 3000 — 157-3/8; A.-M.-R. — 10,000 — 157-1/4 — Ja niin edespäin, melkein taukoamatta. Tuntui kuin olisi katsellut suureen kaivoon, joka on reunojaan myöten täytetty tuskissaan kiemurtelevilla ihmisruumiilla.
Niin kului puolituntinen, sitten toinen, jotka tuntuivat van Rensselaerista ijäisyydeltä. A.-M.-R. piti yhä puoliaan. Van Rensselaer oli saanut apua, mutta rengas myöskin, nähtävästi. Koko Wall Street oli jakautunut ikäänkuin kahteen vastakkaiseen leiriin, joiden yhteisenä tunnusmerkkinä oli säästää vihollista niin vähän kuin suinkin.
Yhä kesti taistelua. Kello oli enään neljännestä vailla yksitoista. Nyt vihdoin alkoi A.-M.-R. horjahdella — 157-3/4 on korkein hinta, johon osakkeet olivat nousseet. Van Rensselaer otti suuren kulauksen pullostaan ja soitti kiivaasti kelloa.
— Kuulkaa tarkkaan, mitä minä sanon, virkkoi hän lopen väsyneelle konttoristille. Ratkaiseva hetki on tullut. Kiiruhtakaa, minkä kerkiätte, kertomaan kaikille, jotka tapaatte, että Arkansasin lakiasäätävä kokous on korottanut A.-M.-R:n rahtimaksut kaksinkertaisiksi. Kymmenkunta muuta yhtiötä on saanut saman määräyksen. Odottakaa sitten viisi minuuttia — ei sekunttiakaan enempää, kuuletteko! — ja kertokaa sitten kaikille, että minä olen A.-M.-R:n vastustaja, ja että Shrike ja kaikki muut ovat minun puolellani!
Mies nyökkäsi päällään, katosi, ja van Rensselaer katsahti taas sähkösanomakonettansa. Oli silmänräpäyksen loma-aika. Hän astui akkunan luo ja katseli ulos.
Sitten alettiin uudelleen. A.-M.-R. piti edelleen puoliaan. Van Rensselaer tiesi koneen olevan muutaman minuutin markkinoista jälessä ja hän kiroili kärsimättömänä. Sitten tarttui hän lyijykynään ja alkoi niin hyvin kuin vapisevilla käsillään voi kirjoittaa muutamia lukuja paperipalalle.
Hän oli pannut 2,7 miljoonaa dollaria tähän yritykseen ja ostanut noin 1-3/4 miljoonaa osaketta. Niitä ei todellisuudessa ollut niin paljoa, mutta tällainen menettely on hyvin tavallista Wall Streetillä. Hän ajatteli varmasti voittavansa 1-3/4 miljoonaa dollaria vastustajiltaan joka prosentilta, jonka A.-M.-R:n osakkeet laskivat. Mutta jos ne nousivat ja pysyivät korkealla, kunnes aika oli ohi, joutuisi hän heille maksamaan saman summan.
Äkkiä alkoi sähkökone uudelleen työskennellä. Kello oli nyt viittä vailla yksitoista, ja A.-M.-R. pysyi vieläkin horjumatta — 157-5/8 — 157-3/8 — 157-1/2.