— Oh, ähkyi hän. Pelastettu! Pelastettu!
Sihteerinsä palasi tuoden whiskya, van Rensselaer tarttui pulloon ja joi siitä. Sitten sanoi hän:
— Minä kirjoitin eilen Jones & Kumpp:ille ja käskin heidän maksaa kolme miljoonaa välittäjilleni. Pitäkää huolta, että se tulee tehdyksi. Käskekää välittäjien myydä A.-M.-R:n osakkeet niin pian kuin suinkin, joka ainoan. Ja tulkaa sitten takaisin. Mutta katsokaa, ettei kukaan pääse tänne sisään — ei ainoakaan sielu, kuuletteko, ei ainoakaan! Ymmärrättekö?
— Kyllä, sanoi mies ja meni kummastellen tiehensä. Ensi työkseen käski hän oman välittäjänsä myymään kaikki hallussaan olevat A.-M.-R:n osakkeet. Sihteeri ei koskaan ollut nähnyt van Rensselaerin menettäneen malttiansa liian aikaisin.
Tällä välin istui van Rensselaer kädet nyrkissä, mutisten itsekseen. Katseensa oli kiintynyt kellon tauluun ja whiskypullo seisoi hänen vieressään.
Minuutit vierähtivät, ja vihdoin löi kello kymmenen.
XXX.
Pörssi tarjosi tällä kertaa katsomista ansaitsevan näyn. Tuhansittain miehiä aaltoili saman paikan ympärillä kuin kohiseva meri, ja kun kellon lyönti kajahti, puhkesivat he korvia huumaaviin huutoihin.
Atlantintakainen — maanalainen! Atlantintakainen — maanalainen! Muista osakkeista ei kukaan välittänyt vähääkään, ja useat pikku toiminimet olivat sulkeneet ovensa, koska eivät uskaltaneet pitää niitä auki tällaisena päivänä.
Sähkösanomakoneen läheisyydessä seisojat lukivat vaan A.-M.-R. — 157-1/2 — 157-1/2 — 157-3/8 — ja niin edespäin.