Myrsky oli puhjennut koko voimallaan. Se ei ollut enään ainoastaan sekasorto, vaan täydellinen hävitys. Markkinain suunta oli vihdoinkin kääntynyt. Ne, jotka olivat pitäneet osakkeitten hintaa korkealla, olivat maahan kukistetut ja nyt syöksyi yleisö esiin ja otti asiain hoidon omiin käsiinsä. Hinnat laskivat huimaavaa kyytiä, kolme prosenttia, viisi, kymmenen prosenttia kerrallaan. Nopeuden määräsi vaan aika, jonka sähkösanomat ja telefoonitiedot tarvitsivat levittääkseen hämminkiä yli koko maan. Välittäjät saivat käskyn toisensa perästä myydä osakkeet millä hinnalla hyvänsä, ja koko ajan seisoi van Rensselaerin jättiläismäinen asiamies jyrisevällä äänellään ja kahdellakymmenellä tuhannella osakkeellaan alentamassa hintoja viisi, kymmenen prosenttia kerrallaan.
Vihdoin van Rensselaer ei enään voinut kestää tätä kauheata jännitystä. Hän työntyi joukon lävitse ja meni istumaan eräälle penkille salin perällä. Hän itki ja nauroi yht'aikaa uupuneen lapsen tavalla ja ensi kerran puolen tunnin kuluessa jaksoi hän sen verran malttaa mielensä, että voi ruveta huomaamaan, mitä ympärillään tapahtui.
A.-M.-R:n osakkeet olivat nyt laskeneet seitsemäänkymmeneenkuuteen ja alkoivat saada ostajia. Täten oli peloittava sekasorto jo lähellä loppuaan.
Van Rensselaer oli laskenut osakkeitten todellisen arvon yhdeksäksikymmeneksi. Hän etsi välittäjänsä ja antoi heille määräyksen ostaa kaikki, mitä käsiinsä saivat.
XXXII.
Vaivoin pääsi sankarimme ahdingon läpi tunkeutumaan. Miehet kiroilivat, repivät tukkaansa ja pudistelivat nyrkkiään kohti korkeutta. He olivat menettäneet koko omaisuutensa, ja perikato ja nälkä uhkasivat heitä.
Tämä oli kamala, helvetillinen näytelmä, mutta se ei tehnyt mitään vaikutusta van Rensselaeriin. Hänellä oli kyllin tekemistä hillitessään sisässään kuohuvaa mielenliikutusta. Vaikeata on kuvailla hänen ajatuksiaan ja tunteitaan tällä hetkellä, jolloin hän oli ansainnut seitsemänkymmentäkahdeksan dollaria kappaleelta kahdesta miljoonasta osakkeesta ja tunnin kuluessa tullut New-Yorkin rikkaimmaksi mieheksi.
Muutamia minuutteja myöhemmin tulla nilkutti van Rensselaer vanhempi hänen konttoriinsa ja heittäytyi poikansa kaulaan.
— Robbie, änkytti hän, Robbie!
Mutta sitten tukehutti mielenliikutus hänen äänensä, eikä hän voinut enempää puhua. Shrike ja ne kolme muuta tulivat heti sen jälkeen, ja nämät viisi herraa olivat puolihulluina ilosta, he lauloivat, nauroivat, tanssivat ja lopuksi lankesivat toistensa syliin ylenpalttisessa onnessaan.