Tehtaitten työmiehet olivat olleet apuna näitä koetuksia kannettaissa, ja koska ne nyt olivat voitetut, laativat työläiset uuden palkkausehdotuksen, jossa pyysivät kahdenkymmenen prosentin palkankorotusta. He saivatkin viisi prosenttia, ja tulevaisuus näytti lupaavalta. Mutta pian alkoi terästankojen hinta, jonka mukaan palkat laskettiin, aleta, yhtä nopeasti kuin toisten tavarain hinnat nousivat. Uusien lakien mukaan oli säädetty tavattoman pieni tulli terästangoista, ja ihmeekseen huomasivat kaikki, että yhtiöllä lienee ollut tästä tieto jo edeltäkäsin.
Muutamia vuosia senjälkeen sattui tavattoman ankara talvi, jolloin kaduilla oli kahden jalan vahvuudelta lunta ja hiilien hinta yleni viisi prosenttia kuussa. Hungervillen tehtaitten johtajan luo tulvasi lähetystöjä eri ammattikunnista; tämä oli hänelle hyvin kiusallista, varsinkin kun hän ei ollut vielä oikein perehtynyt uuteen asemaansa. Ei ole luultavaa hänen sentään esiintyneen jyrkästi ja omavaltaisesti. Tämän yhteydessä en voi olla kertomatta eräästä kunniallisesta pappismiehestä, jota joku ammattiyhdistys oli pyytänyt lähetystöänsä johtamaan. Pappi suostuikin ja läksi esittämään asiaansa tehtaitten johtajalle; tämä kertoi hänelle muutamia ylen hauskoja kaskuja ja pyysi sitten anteeksi, ettei voinut kauvemmin nauttia arvoisan vieraan seurasta. Hänen täytyi välttämättä mennä pelaamaan pokeria tänä iltana. Ja nauraen teki hän papille lupauksen lahjoittaa koko tämäniltaisen voittonsa köyhille.
No, mitäpä siihen oli pappi paralla sanomista! Varsinkin kun herra van Rensselaer pari kuukautta sitten oli lahjoittanut hänen kirkkoonsa erittäin kauniin lasimaalauksen, kuvaava ihmetyötä, joka tehtiin kaloilla ja leivällä.
IX.
Hirveä talvi kului ilman minkäänlaisia muutoksia oloissa ja ilman luvattua korotusta terästankojen hinnassa. Hungervillen säästöpankin täytyi lakkauttaa toimintansa, ja poliisilla oli täysi työ estäessään työväenpuhujia pitämästä kapakoissa kiihotuspuheita jo ennestään tarpeeksi ärsytetyille joukoille.
Mutta koko pitkän, kuuman kesän työskentelivät valtavan suuret tehtaat tuottaen kymmenin tuhansin dollareita ja tuhansin tonnein terästä.
Työväen lähetystöt eivät enään voineet mennä johtajan puheille, sillä hänen suuremmoinen huvialuksensa "Aurora", jonka rakentaminen oli tullut maksamaan kaksisataa viisikymmentä tuhatta dollaria, ihastutti juuri tähän aikaan koko maata verrattomilla ennätyksillään purjehduskilpailuissa Newportissa.
Ja sitten saapuivat koleat syyspäivät ennustaen taas uutta, pelottavaa talvea ja terästankojen yhä suurempaa halpenemista. Herra Robert van Rensselaerin komea höyryalus, "Pyrstötähti", oli juuri valmiina lähtemään pienelle retkelle pitkin Floridan rannikkoa, kun sen omistaja kutsuttiin Hungervilleen pikasähkösanomalla, joka ilmoitti hädän olevan käsillä.
Ja todellakin oli levottomuutta ilmassa Hungervillessa. Johtajakin sen heti huomasi. Kaupungin kaduilla tapasi kalpeita, kivulloisia lapsia, murtuneita, kuihtuneita naisia ja kulmainsa alta murjottavia miehiä. Rapistuneista hökkeleistä viskeltiin ulos ihmisiä ja kurjia talouskapineita; hurjistuneet joukot kuuntelivat erästä villin näköistä miestä, joka piti puhetta heille vieraalla kielellä.
Tämän kaiken huomasi johtaja ajoneuvojensa kiitäessä pitkin katuja. Mutta hän ei vähintäkään näkemistään pelästynyt, ja ammattiyhdistysten lähettiläät palasivat tuoden tiedon, ettei mihinkään myönnytyksiin suostuttaisi. Seuraavana päivänä tiesivät sanomalehdet kertoa ammattiyhdistysten ehdottaneen viimeistä keskustelua, ja jos ei silloin tehtäisi myönnytyksiä, alettaisiin lakko ja taistelu viimeiseen mieheen asti.