Puolen tuntia asteli Montague yksin konttorissaan. Sitten saneli hän pikakirjurilleen kirjeen serkulleen Lee'lle ja muille osakkeenomistajille, joiden äänet oli houkutellut. Hän selitti seikkoja esiintyneen, joiden takia ei voi ruveta radan presidentiksi. Sanoi myös eroavansa johtokunnasta, jossa ei voi estää sellaista, mitä ei hyväksy. Esitti sitten heille toimintasuunnitelman pyytäen sähköteitse vastausta. Kahden päivän kuluttua oli hänellä kaikkien suostumus.
Sitten meni hän Stanley Ryderin luo ja selitti tälle ottaneensa vastaan presidentintoimen ehdokkuuden luottaen siihen, että todella haluttiin rehellistä johtoa. Mutta kun hra Price aikoo riistää rataa omaksi voitokseen, arvelee Montague parhaaksi erota johtokunnasta ja kieltäytyä presidentin toimesta.
Ryder oli Montaguen puhuessa vältellyt tämän katsetta. Vasta hetken kuluttua hän vastasi: "Ikävä kuulla teidän niin päättäneen, mutta katsoen kaikilta puolin on se kai järkevä. Toivon ettei tämä pikku seikka häiritse persoonallista ystävyyttämme. Kiitos teille."
"Kiitos", sanoi Montague kylmästi.
Hetken nolouden jälkeen sanoi Ryder: "Olen teille hyvin kiitollinen."
"Epäilemättä. Mutta luuletteko välimme näin yksinkertaisesti selviävän?"
"Mitä tarkotatte?"
"Minulla on viisisataa Northern Missisippin osaketta ja sikäli kuuluvat radan asiat minulle."
"Tietysti. Voitte kääntyä johtokunnan puoleen."
"Sitäpaitsi", jatkoi Montague, "olen houkutellut kolmen osakkeenomistajan äänet teidän ehdottamanne johtokunnan puolelle. Saatoin heidät siten teidän ja herra Pricen valtaan. Tässä on kunniani kysymyksessä."