"Herra Jumala, ne ovat hulluja!" huudahti Bates. "Eivätkö ne ymmärrä, mitä se merkitsee? Siitä tulee paniikki, jonka vertaista New-York ei ole ennen nähnyt. Se kaataa jokaisen kaupunkimme pankin! Gotham Trust! Ajatelkaa! — Gotham Trust!"
"Prentice panee vastaan", oli Rodneyn seuraava tieto.
"Panee vastaan", kertasi Bates hierasten polveaan kiihkoa hillitäkseen. "Arvasinhan, että hän panee vastaan. Jos Gotham Trust menee kumoon, ei Republic Trustiyhtiö elä neljääkolmatta tuntia."
"Pelättävä on", ilmoitti nyöri. "Patterson vihanen."
"Hänellä on paljon menetettävää", mutisi Bates.
Montague hypähti ylös alkaen kiertää lattiaa. "Ah, tämä on kauheaa, kauheaa!" hän huudahti.
Kaikkien niiden tuhon ja kärsimysten kuvien läpi, jotka Batesin sanat esille loihtivat, tunkeutuivat hänen ajatuksensa siihen kalpeaan, huolten painamaan naisparkaan, joka istui yksin huoneissaan Riversidella. Hänen niskaansa kaikki tämä koitui. Hänenkö takiansa tämä peloittava näytelmä näyteltiin? Montague kuvitteli mieleensä sen julman, haukkakasvoisen vanhan miehen, joka istui tuolla neuvottelupöydän päässä lukien lakia Mailmankaupungin herroille. Ja tämänkin miehen aatokset ehkä lennähtivät Lucyyn — vain hänen ja Montaguen aatokset kaikkien niiden joukosta, jotka tappeluun osaa ottivat.
"Waterman ottaa Prenticen turviinsa", tiedotti Rodney.
"Vaatii Ryderin kukistusta. Kieltää rahat."
"Ei epäilystäkään", kuiskasi Bates; "he voivat tehdä hänestä lopun, jos haluavat. Mutta, Jumalani, mitä tapahtuu New-Yorkissa huomenna!"