Hän vastasi, ettei ole hätää ja ajatteli asiaa. Hänen omaa rahaansa oli yli 60,000 Prenticen laitoksessa — suurin osa hänen omaisuudestaan, mutta kun Prentice oli vakuuttanut sen olevan terveen, ei hän lähtenyt sen piirittäjäin joukkoon. Hän aterioi äitinsä kanssa ja luki lehdistä Stanley Ryderin jättäneen Gotham Trust Yhtiön johtajanpaikan. Sitten meni hän Lucyn asunnolle ja kysyi tätä. Hetken kuluttua sai hän vapisevalla kädellä kirjotetun lapun: "Rakas Allan. Olet ystävällinen, kun koetat auttaa minua. Mutta en kestä sitä. Ole hyvä ja mene. Älä ajattele minua. Lucy."
Montague näki tuskan puhuvan noiden rivien lomista, mutta ei voinut mitään. Hän muisti majurin ja meni klubiin, mutta tämä oli lähdössä kokoukseen; myrsky oli hänetkin temmannut mukaan. Montague meni sitten "Expressiin", jossa Bates oli työn touhussa paitahiasillaan.
"Aina sitä on aikaa lörpöttää", sanoi hän, kun Montague aikoi lähteä.
"Te tulitte takasin."
"Mitäs muuta. Olen kuin varsahevonen kiertomyllyssä." Hän nojasi tuolinsa selkämystään ja peukalot liivinsä hianreijissä sanoi: "No, he tappoivat teuraansa."
"Niin tekivät."
"Mutta se ei näy riittävän. Toista jo kiertävät."
"Mitä."
"Olin David Wardin luona kysymässä Clearing Housen asioita Garyn, 'Despatchin' toimittajan kanssa. Ward tarinoi puolisentuntia, tapansa mukaan; kertoi kuinka pankkiherrat koettavat vastustaa tulvaa, mutta että Republic Trust Yhtiö on vaarassa ja että sitä yritetään pelastaa. Huomatkaa, ettei sillä laitoksella ole ollut pienintäkään hätää." — Saako sen jutun julaista kysyi Gary. — Kyllä, sanoi Ward. — Mutta se synnyttää levottomuutta. — Se on tosi… Sellaista kuulin. Mitä ajattelette?
Montague oli tyrmistynyt. "Mutta luulen niiden luvanneen turvata
Prenticen", sanoi hän.