Montaguea viivyttivät jotkut liiketuttavat; vihdoin hän juoksi ajurin rattaille ja ajoi Batterylle.
Täällä Castle Oardenin luona oli suojattu paikka, "Miljoneerilahdeksi" sanottu, jossa "Wall-kadun laivastoon" kuuluvat yksityisjahdit tavallisesti ankkuroivat. Tähän aikaan vuodesta useimmat mahtajat jo olivat kesänviettopaikoillaan, ja ne jotka asuivat Hudsonin tai Salmen rannalla, tulivat kaupunkiin kaikellaisissa aluksissa, moottoriveneistä isoihin jahteihin saakka. He söivät aamiaista matkallaan ja mukana oli sihteereitä ja posti.
Useat jahdit olivat komeita palatseja. Montague oli nähnyt yhden, jossa oli lasikupukattoinen, koko yläkannen täyttävä kirjasto. Tämä oli Lester Toddsin omistama ja kuljeskeltiin sillä metsästelemässä. Siinä oli myös ranskalainen pesulaitos, mallimeijeri ja kanatarha, jääkone ja ampumarata.
Ja tuossa oli nyt Brünnhilde, Watermanin uusi ihmeellinen leikkikalu. Montague tunsi sen sanomalehtien tarkkojen kuvausten ja kuvain kautta. Ja tiesi hinnankin. Waterman oli ostanut sen Belgian kuninkaalta, jonka mielestä siinä oli kaikkea, mitä hallitsijan mieli voi halata. Suuri olikin hänen hämmästyksensä, kun hän sai kuulla, että sen uusi omistaja oli revittänyt sen sisustuksen pois teräsrunkoa myöten ja sisustuttanut sen kokonaan uudestaan. Sen salonki oli Ludvig XV tyylinen. Seinät olivat satiinipuusta päärynäpuuupotuksin ja yli lattian kulki samettimatot, kaksitoista jalkaa leveät ja saumatta kudotut. Sen kaapit avautuivat nappia painaen ja samalla syttyivät niihin valot, laatikot liikkuivat pallolaakereilla. Omistajan makuuhuone oli koko aluksen levyinen, kaksikymmentä kahdeksan jalkaa, ja sen takana oli roomalainen kylpylä marmorista.
Sellainen oli Brünnhilde. Montague katseli jahdin veneitä, mutta kun ei nähnyt, otti hän soutajan, joka vei hänet jahdille. Portailla oli univormupukuinen mies. "Onko rouva Taylor täällä?" kysyi hän.
"On", vastasi mies. "Te olette herra Montague. Hän antoi sanan teille."
Montague oli alkanut nousta portaita, mutta äkkiä hän pysähtyi säikähtyen.
Aluksen akkunasta kuului tukahutettu huuto: "Auttakaa! Auttakaa!" Hän tunsi äänen. Se oli Lucyn.
V.
Montague epäröi vain hetken. Sitten ryntäsi hän kannelle. "Missä on rouva Taylor?" kysyi hän.