"Ettekö ole koskaan tuntenut, mitä hyvä tappelu merkitsee? Te olette tapoja noudattava, mutta ette myönnä sitä. Mutta mikä ihmistä pitää paremmin hereillä, kuin oikea kunnon viha? Jonain päivänä ymmärrätte kyllä — elämän päänautinto on ahdistaa vihamiestään ja nähdä hänen jaloissaan kiemurtelevan."
"Mutta jos hän saa teidät jalkoihinsa?"
"En päästä häntä tekemään sitä. Siksihän tapellaankin. On hyökättävä, iskettävä ensin."
"Tuo kuulostaa raakalaisaikaiselta."
"Päinvastoin", väitti nainen, "se on sivistyksen korkein saavutus. Sitä varten on seuraelämä olemassa — sen tehtävä on viljellä vihaa. Soveliaimpain eloon jääminen uudessa muodossaan. Tutkitte uhrianne, saatte selville hänen heikon kohtansa ja iskette siihen. Tiedätte mitä hän haluaa ja otatte sen pois. Valitsette huolella liittolaisenne ja piiritätte, yllätätte hänet; ja kun hänet olette masentanut, alatte ajaa takaa toista."
Ja rva Alden katseli tähän Ludvig XV:n malliin sisustettuun Devonin seurusteluhuoneeseen kokoontunutta valittua seuraa ja kysyi: "Mitä varten luulette näiden olevan täällä koossa?"
IX.
Viikkoa paria myöhemmin Oliver soitti veljelleen: "Oletteko Alicen kanssa vapaat tänä iltana? Toisin teille erään tuttavan."
"Kenet?" kysyi Montague.
"Et ole hänestä kuullutkaan. Mutta tahtoisin tuoda hänet teille. Hän tuntuu vähän omituiselta, mutta selitän sitten. Sano Alicelle, että minä takaan hänet."