Hra Gamble vaipui taas mietteisiin. "En ole koitellut sitä naisalaa", kertoili hän; "olen naimisissa ja ajattelen, että yksi nainen riittää minulle."
"Onko perheenne New Yorkissa?" kysyi Montague haluten vaihtaa puheenaihetta.
"Ei, he elävät Pittsburgissa", oli vastaus. "Minulla on neljä tytärtä — ne ovat kaikki lukiossa. Oivia tyttöjä. Teidän pitäisi tutustua niihin."
"Se olisi hauskaa", sanoi Montague sisäisesti tuskasta väänteleiden. Mutta muutaman hetken kuluttua hra Gamble hänen sanomattomaksi helpotuksekseen nousi ja sanoi hyvää yötä.
Montague näki hänen työläästi kömpivän automobiiliinsa, ja kääntyi sitten veljeensä: "Oliver, mitä piruja tämä tarkottaa?"
"Mikä?" kysyi toinen viattomasti.
"Tämä mies?" huudahti toinen.
"Minä luulin, että olisit huvitettu hänen seurastaan", sanoi Oliver; "hän on mieltäkiinnittävä mies."
"En ole leikkituulella", sanoi hänen veljensä vihasesti. "Kuinka mailmassa saatoit sinä loukata Alicea tuomalla tällaisen miehen meille?"
"Älä puhu roskaa, hän tuntee kaikki hienot ihmiset —"