Toimi oli todistajan toimi. Petteri tunsi perinpohjin punikkien liikkeen, ja hän tunsi hyvin jokaisen rauhanaatteen kannattajan ja sosialistin ja syndikalistin ja "tuplajuulaisen", joka oli vankilassa. Muutamin paikoin olivat syyttäjien todisteet kokolailla hatarat; ja Petterille annettaisiin entinen palkka takasin, jos hän haluaisi todistajatuolilta kertoa, mitä hänen käskettiin kertoa, ja jos hän voi istua oikeustuvassa pihkaantumatta johonkin lautakunnan naisjäseneen tai puolustajien naisurkkijaan. Petteri ei tuntenut lainkaan näitä pilkan nuolia, sillä hän säikähti niin kovin tuota ehdotusta, jonka McGivney teki. Tulla esille punikkien vihan huikaisevaan hohteeseen! Hän, muurahainen, asettaa itsensä taistelevien jättien murskaavien nyrkkien väliin!
Kyllähän se voi näyttää vaaralliselta, myönteli McGivney, sellaisesta pikkusesta raukasta kuin Petteri oli; mutta olihan montakin miestä uskaltanut tehdä tuollaista eikä kukaan heistä ollut vielä kuollut. McGivney ei sanonut paljoakaan välittävänsä, ottipa Petteri toimen vastaan tai ei, hän vain tekee tämän ehdotuksen niinkuin Guffey oli käskenyt. Toimesta maksettaisiin neljäkymmentä dollaria viikossa, ja päättäköön Petteri itse, mitä tekee.
Ja siinä istui Petteri vain muutama penni taskussa ja huoneenvuokra jo kaksi viikkoa maksamatta, ja emäntä eteisessä varttomassa häntä kuin intiaani sotatapparoineen. Petteri vastusteli — mutta entäs nuo huonot seikkailut hänen entisyydestään, Pericles Priam ja Jimjambon temppeli, nehän olivat estäneet hänet todistamasta Goober-jutussa. McGivney vastasi kuivasti, että tuo tekosyy ei kelpaa tässä asiassa; tarkotushan on tehdä Petteristä "parannuksen" tehnyt "tuplajuulainen", ja kuta enemmän hänen entisyydessään on rikoksia ja lurjusteluja, sitä varmemmaksi tulee lautakunta siitä, että hän on ollut oikea "tuplajuulainen."
Petteri kysyi, milloin hänen tulee esiintyä. Tulevalla viikolla, ilmotti McGivney. Oikeutta käytiin paraikaa seitsemäätoista "tuplajuulaista" vastaan, ja Petterin tulee todistaa kuulleensa heidän kehottavan väkivaltaisuuksiin, hänen tulee sanoa kuulleensa heidän kerskuneen sytytelleensä latoja ja viljapeltoja, asettaneensa sytytyspommeja heinäsuoviin vaskinauloja hedelmäpuihin, rautanauloja sahatukkeihin ja hiekkaa koneisiin. Sitä paitsi ei Petterin tarvitse vaivata päätään sillä, mitä hän tulee kertomaan, sillä Guffey tulee pitämään huolen siitä, että Petteri osaa läksynsä ulkoa ennen todistajapaikalle menoa; ja sanomalehdet tulevat varmasti tekemään Petteristä sankarin ja tekemään epäämättömän selväksi että hän on tehnyt kaiken sadan prosentin amerikalaisuuden korkeimpien ihanteiden kannustamana, eikä yksikään sotilas sodassa ole tehnyt maalleen suurempia tai vaarallisempia palveluksia.
Petteri mietti että tuon niiden kyllä sopii sanoa hyvällä omallatunnolla. Mutta McGivney ehätti selittämään ettei Petterin tarvitse pelätä ollenkaan; ei Guffey aijo antaa punikeille tilaisuutta vahingoittaa hänen parasta todistajaansa. Petteriä tullaan pitämään turvallisessa paikassa ja hänellä tulee aina olemaan turvanaan vartija. Niin kauvan kuin hänen todistajatoimensa kestää kaupungissa tullaan hänet majoittamaan Hotel de Sotoon.
Tämä naula veti. Petteri parka, jolla taskussaan oli vain vaivainen lantti, äkkiä äkkäsi edessään tuliset vaunut ja taivaalliset taikavaljakot, eikä tarvinnut muuta kuin astua vaunuihin, niin hänet heilautetaan Olympian vuorelle Petteri astui!
LXXIV.
McGivney vei hänet Guffeyn konttoriin. Guffey ei tuhlannut aikaa turhiin valmisteluihin, vaan otti pöydältään pitkän konekirjoitetun asiakirjan, johon oli täydellisesti merkitty, mitä aijottiin todistaa noiden seitsemäntoista I.W.W.-läisen tehneen. Ensin kertoi Petteri mitä hän oli nähnyt ja kuullut — se tosin ei merkinnyt paljoa, mutta saatiinhan siitä alku, totta siteeksi. I.W.W. liiton huoneusto oli koko maan kuleksivien ja kodittomien työläisten kokouspaikka, tyyssija noille "juhdille", jotka saivat osakseen kovimmat maailman kovista iskuista, ja joskus iskivät takasin. Ei yleensä ollut vääryyttä, jota nämä miehet eivät olisi saaneet kokea, ja silloin tällöin he olivat maksaneet takasin samalla mitalla. Heidän joukossaan oli myöskin suupaltteja, jotka kevensivät tunteitaan hirmuisilla uhkauksilla vihollisiaan kohtaan. Silloin tällöin oli joukossa todellinen rikoksellinen, silloin tällöin palkattu kätyri, kuin esimerkiksi Petteri Gudge ja Joe Angell, Petteri kertoi pahimman siitä, mitä oli kuullut, sekä kaiken, minkä tiesi vangituista miehistä; Guffey kirjoitti sen paperille ja alkoi sitten rakentaa Petterin todistusta. Yksi vangituista, Alf. Guinness, oli kerran joutunut riitaan erään Wheatland kauntin maanviljelijän kanssa, ja lähiseudulla oli poltettu lato; Guffey sanoi lähettävänsä Petterin parin muun salapoliisin seurassa autolla sinne, jotta Petteri voi tutustua paikkaan, ja sitten tulee Petteri todistamaan että hän on ollut Guinnessin matkassa, kun tämä ja puolisen tusinaa muita syytetyitä sytyttivät ladon palamaan.
Tämä oli Petterille yllätys. Hän ei ollut aavistanutkaan noin vakavanluontoisia toimenpiteitä tarvittavan, mutta Guffey käsitteli toimenpidettä niin jokapäiväisenä ja asiaan kuuluvana, että Petteri ei uskaltanut näyttää jäniksen käpälää. Niin, ja olihan nyt sota-aika; satoja miehiä kaatui joka päivä Argonnen metsässä — ja miksi ei Petteri ottaisi niskoilleen noin vähäpätöistä vaaraa tuhotakseen maansa kaikkein vaarallisimmat viholliset?
Ja niinpä tekivät Petteri ja hänen kaksi urkkijatoveriaan huviretken maaseudulle. Ja sitten Petteri tuotiin takasin ja asetettiin asumaan Hotel de Soton kahdenteentoista kerrokseen, jossa hän ahkerasti tutki McGivneyn hänelle tuomia konekirjoitusliuskoja ja opetteli ulkoa todistuksensa. Oven edessä oli aina yksi Guffeyn miehistä vahtina revolveri taskussa, ja Petterille tuotiin ruokaa kolme kertaa päivässä, pullo olutta ja laatikko sauhukkeita. Kaksi kertaa päivässä luki Petteri sanomalehdistä meidän sankari-poikaimme tekemistä urotöistä, viimeisistä pommijuonista, joita oli saatu ilmi ympäri maata, ja vakoilulain alaisista oikeusjutuista.