Tällaiset olosuhteet vallitsevat Washingtonin ja Oregonin tukkimetsissä, Oklahoman ja Kansasin öljykentillä, Michiganin, Montanan ja Arizonan kuparikaivannoilla ja kaikilla suurilla kivihiili-alueilla. Läntisen Pennsylvanian terästeollisuus-alueella ovat kaikki paikalliset viranomaiset teräsyhtiöiden virkailijoita. Jos menette Bristoliin, R.I., niin havaitsette, että National Rubber Company on suostunut maksamaan kaksi kolmatta osaa kaupungin poliisilaitoksen kuluista.

Amerikan jokaisessa suuressa kaupungissa ovat työnteettäjäin liitot koonneet suuria summia unioiden vastustamiseksi ja punikkien tuhoomiseksi, ja näitä summia käytetään niinkuin "Sata prosenttia" osottaa. Los Angelesissa työnteettäjäin liitto kokosi miljoonan dollaria, ja seurauksena oli "Sydneyn" juttu, joka tässä kirjassa on pääpiirteissään kerrottu. Lukija, joka haluaa seikkaperäisempiä tietoja tästä jutusta, voi niitä saada luvusta LXVI kirjaa "The Brass Check." Hänen oikea nimensä on Sydney R. Flowers, ja hänen juttunsa on jo ollut kaksi kertaa esillä, ja piirilakimiehemme on kuulemani mukaan sanonut että häntä vastaan tullaan käymään oikeutta siihen saakka, että onnistutaan saamaan hänet tuomituksi. Kun juttu häntä vastaan oli esillä viimeksi, esitettiin todistajia yhteensä kaksikymmentä viisi, joista yhdeksäntoista oli sellaisia kuin Petteri Gudge ja McGivney tai muita salapoliiseja tai paikallisten politillisten koneistojen kätyreitä. Muuan Yhdysvaltain piirilakimiehen apulainen sanoi puhuessaan kanssani tästä jutusta että hän oli kieltäytynyt ajamasta tuota syytöstä, koska hän oli aivan varma, että tuo "Paulin kirje", johon koko syytös perustuu, on tekaistu, ja hän vielä lisäsi että hän on varma vielä siitäkin, kuka sen on kirjottanut. Hän myöskin selitti että Los Angelesin viisikymmentä kaikkein toimeliainta rikasta miestä on muodostanut salaisen komitean, jonka toiminnasta hän ei tiedä mitään, mutta he tulivat hänen virastoonsa ja vaativat nähdäkseen hallituksen salaisia asiakirjoja; ja kun hän kieltäytyi ajamasta juttua Flowersia vastaan, oli näillä kyllin vaikutusvaltaa saadakseen valtion kuvernöörin sähköttämään Washingtoniin vastalauseen. Kun olin todistajatuolilla, toistin tämän, mitä hän oli sanonut, ja kun tämä Yhdysvaltain piirisyyttäjän apulainen kutsuttiin myöskin todistajaksi, sanoi hän näiden juttujen olevan "kirjailijan mielikuvitusta."

Vanhalla Venäjällä ja vanhassa Itävallassa oli agitaattorien pyydystelyn tekniikka kovin kehittynyt, ja urkkijain ja kätyrien käyttäminen punikkien viekottelemiseen rikoksiin oli saavuttanut huippunsa. Meillä ei ole englanninkielessä — eikä suomenkielessäkään — "provokaattorin" vastinetta, mutta viimeisen neljän vuoden kuluessa on niitä käytetty Amerikassa tuhansittain. Flowersia vastaan haalittiin todistajiksi kolme miestä, jotka olivat toimineet I.W.W. liitossa, kiihottaen jäsenistöä rikoksiin, ja jotka saivat maksun siitä, että todistivat hallituksen puolesta. Yksi näistä miehistä tunnusti polttaneensa noin neljäkymmentä latoa, ja tunnusti myöskin että hänelle nyt maksetaan kolmesataa dollaria kuukaudessa ja kulut. Kun Chicagossa oli esillä juttu William Bross Lloydia vastaan, jota syytettiin kommunistipuolueen jäsenyydestä, esitettiin samanlainen mies todistajaksi. Joulukuun 27 päivänä, 1919, Washingtonissa sijaitsevan hallituksen oikeusdepartmentin "tutkimis-viraston" päämies sähkötti Bostonissa olevalle paikallisvirastolle seuraavaa: "Kätyrienne kautta tulisi teidän toimittaa että kommunistipuolueen ja kommunistisen työväenpuolueen osastot pitävät kokouksen määrättynä iltana. Minulle ovat ilmottaneet tämän viraston virkailijat että näin tullaan tekemään kaikkialla." Yhdysvaltain hallituksen tuomarille G. W. Andersonille esitettiin provokaattorien toiminnasta niin paljon todisteita, että hän sanoi: "Näyttää olevan epäämättömän varmaa, että hallitus omistaa ja hoitaa jotakin osaa kommunistipuolueesta."

Näyttää myöskin siltä, että tuomari Andersonilla ei ole kätyreistä sama korkea käsitys kuin on "Sadan prosentin" kirjottajalla. Hän sanoo: "En voi käsittää että hallituksen urkkijat olisivat luotettavampia tai vähemmän taipuvaisia laittelemaan häiriöitä, kun he niistä kerran hyötyvät, kuin yksityisetkään urkkijat ovat. Paitsi sodassa, jolloin joku Nathan Hale voi olla vakooja, on aivan selvää että urkkijat saadaan sellaisista kansankerroksista, jotka ovat epäluotettavia ja saastaisia. Oikein ajatteleva mies ei rupea urkkijaksi. Urkkijajärjestelmän aikaansaama vahinko teollisuudessa on kymmenien vuosien kuluessa kasvanut aavistamattomaksi. Ennenkuin se on poistettu, ei inhimillisiä suhteita voi olla työnteettäjien ja työläisten välillä, eikä edes työläistenkään kesken. Se tappaa luottavaisuuden ja varmuuden; se tappaa inhimillisen hyvän tahdon; se synnyttää vihaa."

Kuinka suuressa määrässä ovat Amerikan hallitusviranomaiset olleet pakotettuja kieltämään punikeilta ne kansalaisoikeudet, joita lait ja perustuslaki takaavat vielä hyville amerikalaisille? Lukija, joka haluaa saada tästä seikasta tietoja, voi lähettää kaksikymmentä viisi senttiä osotteella: American Civil Liberties Union, 138 West 13th St., New York, lentolehtisestä, "Report upon the Illegal Practices of the United States Department of Justice", jonka on allekirjottanut kaksitoista maan kuuluisinta lakimiestä, niiden joukossa Harvardin yliopiston lakiosaston johtaja sekä muuan entinen Yhdysvaltain piirilakimies, joka otti eron virastaan vanhanaikaisten mielipiteittensä takia lain pyhyydestä. Tässä lentolehtisessä on kuusikymmentä seitsemän sivua, useita todistuskappaleita ja valokuvia. Se on jaettu kuuteen osaan: Julmat ja tavattomat rangaistukset, laittomat vangitsemiset, epäjohdonmukaiset tarkastukset ja takavarikkoon otot, provokaattorit, henkilöiden pakottaminen todistamaan itseään vastaan, oikeusdepartementin propaganda. Voi myöskin pyytää lentolehtistä: "Memorandum Regarding the Persecution of the Radical Labor Movement in the United States", taikka "War time Prosecution and Mob Violence", joka on päivätty maaliskuulla, 1919, ja jossa on neljäkymmentä sivua pienillä kirjaimilla painettuna luetteloa eri oikeusjutuista ja tapauksista.

Kuinka suuressa määrässä on ollut välttämätöntä kiduttaa punikkeja Amerikan vankiloissa? Ne, jotka haluavat saada tästä tietoja, voivat kirjottaa osotteella: "Harry Weinberger, 32 Union Square, New York", ja pyytää lentolehtistä, "Twenty Years in Prison", joka käsittelee Mollie Steimerin ja kolmen muun juttua, jotka tuomittiin siitä, että levittivät lentolehtistä, missä vastustettiin sotaa Venäjää vastaan; taikka American Civil Liberties Unionille, pyytäen lentolehtistä, "Political Prisoners in Federal Military Prisons", ja myöskin lentolehtistä, "Uncle Sam: Jailer", jonka on kirjoittanut Winthrop D. Lane, ja myöskin lentolehtistä, "The Soviet of Deer Island, Boston Harbor", jonka on julkaissut American Civil Liberties Unionin Bostonin osasto; myöskin voi pyytää lentolehtisiä American Industrial Companyltä ja American Freedom Foundationilta, osote: 106 West Washington St., Chicago.

Voi olla joku lukija, jonka nauruhermoja kutkuttaa juttu Yhdysvaltain senaattorin veljestä ja haluaa tietää, kuka oli se, joka vangittiin, kun hän luki palasen itsenäisyysjulistuksesta. Tämä herrasmies oli Marylandia edustavan senaattori Francen veli, ja sattuvasti kylläkin, vangitseminen tapahtui Philadelphian kaupungissa, jossa itsenäisyysjulistus laadittiin. Voi olla lukija, joka haluaa tietää papista, joka vangittiin Winnipegissä siitä, että lainasi profeetta Esaiaa. Syytöskirjelmästä kuuluu osa: 'Että J.S. Woolworth kesäkuussa herran vuonna tuhat yhdeksän sataa yhdeksäntoista Winnipegin kaupungissa, Manitoban maakunnassa, laittomasti ja kapinallisesti julkaisi kapinallista solvausta seuraavin sanoin: 'Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät, ja väärän tuomion kirjottavat.'

'Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.

— — —

'He rakentavat huoneita ja niissä asuvat; he istuttavat viinapuita ja niiden hedelmistä syövät.