X.
Näitä ja muita Petteri kertoi, ajatellen olevansa turvassa nyt, kun oli oikein valtamiesten hoivassa. Mutta kun hän oli ollut parisen kuukautta sairaalassa, käskettiin hänet eräänä päivänä konttoriin, ja siellä oli Guffey, joka katseli häntä raivosta mustana. "Saatanan hullu!" olivat hänen ensimäiset sanansa.
Petterin polvet tuntuivat heikoilta ja hampaat alkoivat lotista.
"Mi-mi-mitä?" huudahti hän.
"Enkö käskenyt sinun pitää suusi kiinni?" Ja Guffey oli sen näköinen, kun hän aikoisi taaskin väännellä Petterin kalvosta.
"Mr. Guffey, en ole sanonut kenellekään. En ole puhunut sanaakaan
Goober-jutusta yhdellekään sielulle."
Petteri jatkoi inttämistään, mutta Guffey lopetti sen lyhyeen. "Pidä suusi, pöhlö! Ehkä et ole puhunut Goober-jutusta, mutta olet puhunut itsestäsi. Etkö ole kertonut jollekin, että olet ollut työssä miehellä, jonka nimi on Kalandra?"
"O-o-len."
"Ja tiesit, että poliisit olivat hänen kintereillään, ja sinun myös?"
"Ky-yllä."
"Ja että sinut on vangittu patenttilääkkeillä huijaamisesta?"