"Serkkumme", sanoi Jenni.
"Olenko minä tavannut häntä?" kysyi Petteri koettaen muistella.
"Et, hän ei ole ollut täällä."
"Ibbetts?" toisti Petteri — ja äkkiä hän muisti. "Eikö hänen nimensä ole Jack?"
Jenni ei vastannut heti. Petteri katsoi häneen ja kun heidän katseensa yhtyivät, huomasi hän että tyttöä pelotti. "Petteri!" hän kuiskasi. "Minun ei olisi pitänyt kertoa — ei kenellekään!"
Petterin sisällä oli iloa ja riemua. Kätkeäkseen ilonsa oli hänen pakko kätkeä kasvonsa tytön valkoseen, pehmeään kaulaan. "Kultaseni!" kuiskasi hän. "Lemmittyni!"
"Oh, Petteri!" huudahti Jenni. "Tiedäthän — etkö?"
"Tietysti", nauroi Petteri. "Mutta en kerro. Älä epäile luottaa minuun."
"Mutta Mr. Andrews kielsi niin kovin!" sanoi tyttö. "Hän vannotutti meitä ettemme kerro kenellekään."
"No, ethän ole kertonutkaan", sanoi Petteri. "Itse arvasin sen sattumalta. Sitä ei kenenkään tarvitse tietää. Ja jos tietäisivätkin, niin ei kukaan voisi syyttää sinua; täytyyhän heidän ymmärtää että tunnen Jack Ibbettsin — olinhan kyllin kauvan vankilassa."