Petteri olisi ollut hurjan onnellinen, mutta juuri tähän aikaan hänelle sattui kamala onnettomuus. Jenni oli viime aikoina puhunut naimisiin menosta yhä enemmän, ja nyt hän ilmaisi Petterille syyn, joka teki naimisiin menon välttämättömäksi. Tyttö sanoi tämän alasluoduin kasvoin ja punastuneena ja vavisten; ja Petteri oli niin tyrmistyksissään, ettei hän voinutkaan näytellä osaa, jota häneltä odotettiin. Tähänastisissa lemmenongelmissa hän oli ottanut tytön syliinsä ja lohdutellut häntä, mutta nyt näkyivät hetkisen hänen todelliset tunteensa.
Jenni raivostui heti. Mikä häntä vaivasi? Eikö hän aikonutkaan naida, vaikka oli luvannut? Käsitti hän kai sen, ettei enää voi lykätä? Ja Petteri joka ei tiennyt hysterisistä kohtauksista mitään, menetti älynsä kerrassaan eikä keksinyt parempaa keinoa kuin juosta ulos talosta läimäyttäen oven kiinni mennessään.
Kuta enemmän hän asiaa mietti, sitä selvemmin hän käsitti että hän oli nyt pirun merrassa. Raitiotietrustin palvelijana hän oli arvellut olevansa turvassa vastuunalaisuudelta lakiin nähden; mutta hän oivalsi että tässä oli pula, josta kaupungin mahtimiehet eivät voisi häntä pelastaa. Voisivatkohan ne järjestää asioita niin, että hän voisi naida tytön, ja sitten päästä vapaaksi hänestä, kun hänen työnsä on tehty?
Petteriä pelotti niin, että hänen täytyi soittaa puhelimella Guffeyn konttoriin ja saada käsiinsä McGivney. Tämä oli vaarallista, sillä syyttäjäpuoli yhdisteli salaa puolustuspuoluelaisten johtolankoja omiinsa, ja pelkäsi että puolustajat tekevät samallaista. Huolimatta tästä vaarasta Petteri käski McGivneyn tulla tavalliseen paikkaan; ja siellä he juttelivat tästä asiasta ja Petterin pelko osottautui oikeaksi. Kun hän kertoi pulansa McGivneylle, nauroi tämä rotannaamainen mies hänelle vasten kasvoja. Se oli hänen mielestään niin hassua, ettei hän lopettanut nauramistaan ennenkuin huomasi että hänen vakoojansa oli raivostua.
"Mitä nauramista siinä on?" uteli Petteri. "Jos minä olen mennyttä, niin mistä saatte lisää tietoja?"
"Mutta jumalani!" sanoi McGivney. "Miksikä hankit itsellesi sellaisen tytön?"
"Minun oli otettava sellaisen kuin sain", vastasi Petteri. "Ja sitäpaitsi, ne ovat kaikki samanlaisia — niille käy huonosti, eikä sitä voi auttaa."
"Voipa tietenkin!" sanoi McGivney. "Mikset ennen sanonut? Mutta jos sinulla nyt on vastuksinasi naimiskauppa, niin on se sinun asiasi; et voi vyöryttää sitä minun niskoilleni."
He inttivät ja väittelivät. Rotannaamainen mies sanoi olevansa varma siitä, ettei ollut mitään keinoa, jolla Petteri olisi muka naivinaan tytön ja pääsisi siitä sitten irti. Hän joutuisi vain vielä pahempaan pulaan — ja luonnollisestikaan ei hänestä enää olisi vakoojaksi. Ainoa minkä hän voi tehdä on antaa tytölle jonkun verran rahaa ja lähettää hänet jonnekin, jossa vika korjataan. McGivney lupasi hankkia tietoonsa lääkärin, joka tekisi työn.
"Niin, mutta mitäs minä hänelle sanon?" sanoi Petteri. "Tarkotan että miksi en nai häntä!"