"Keksi joku juttu", sanoi McGivney. "Sopisihan sinun 'muistaa' että sinulla on jo vaimo." Sitten kun hän huomasi Petterin epäilevän: "Sen voi helposti tehdä. Laitan sinulle akan, jos vain haluat. Mutta sitä ei tarvita — kerro vain tytölle joku kovanonnen juttu. Sano että sinulla on vaimo ja että olet toivonut pääseväsi hänestä eroon, mutta nyt oletkin saanut tietää ettei se käykään päinsä. Sano että vaimosi on saanut vihiä siitä, mitä sinä oikeastaan täällä hommaat ja nyt tekee sinulle uhkavaatimuksia. Ja koeta tehdä asiat niin, ettei tyttö voi tehdä mitään, jottei hän vahingoittaisi Gooberin puolustusta. Ja jos hänellä Gooberin puolustus on sydämenasianaan, niin ei hän häväise sinua; ehkä ei kerro edes sisarellensakaan."
Petterille ei ollut mieluista tehdä niin. Hän oli näkevinään pikku Jennin hysteerisenä sohvalla, kuten hän oli ollut Petterin lähtiessä, ja hän pelkäsi pitkää tunnekohtausta, joka nyt näytti olevan välttämätön. Kuitenkin näytti siltä, että hänen on pakko siihen alistua; hän ei voinut keksiä mitään parempaa. Ja sen pitää tapahtua vielä nopeaankin, sillä parin tunnin kuluttua tulisi Sadie kotiin, ja silloin se olisi ehkä myöhäistä.
XXV.
Petteri kiirehti takasin Todd sisarusten kotiin, ja siellä oli kalpeakasvoinen pikku Jenni pitkällään vuoteella, yhä nyyhkien. Olisi luullut että hän oli jo ehtinyt kuluttaa kaikki tunteensa loppuun; mutta naisten tunteilla ja tunnepurkauksilla ei ole loppua koskaan. Niin pian kuin Petteri oli alkanut nöyryyttävän tunnustuksensa että hänellä jo on vaimo, hyppäsi pikku Jenni vuoteeltaan hirveästi huudahtaen ja seisoi kääntyneenä Petteriin, kasvojen ilme kuin houruinhuoneesta karanneen haamun. Petteri koetti selittää että se ei ollut hänen syynsä, hän oli luullut pääsevänsä vapaaksi minä päivänä tahansa. Mutta Jenni painoi kädet otsaansa ja huusi: "Olet pettänyt minut! Olet pettänyt minut!" Ja Petterin sisällä kuiskasi kyllästynyt pikku perkele, — tämähän on ihan kuin liikkuvissa kuvissa!
Hän koetti ottaa tyttöä kädestä ja puhua hänelle järkeä, mutta tämä karkasi hänen luotaan toiselle puolen huonetta ja seisoi siellä katsoen häneen niinkuin hän olisi ollut joku villi elukka, jonka Petteri oli saanut ansaansa ja koetti tappaa. Jenni piti niin pahaa elämää, että Petteri pelkäsi naapurien tulevan hätään; ja hänen täytyi osottaa hänelle, että jos tämä asia tulisi julkiseksi, olisi hänen todistuksensa arvo mennyttä, ja näin ollen olisi Jennin syy, kun Jim Goober joutuisi hirteen.
Silloin vaikeni Jenni, ja Petteri sai sananvuoron. Hän kertoi salakavalista keinoista, joita häntä vastaan oli yritetty; syyttäjäpuolelta oli tullut mies ja luvannut hänelle kymmenen tuhatta dollaria jos hän pettäisi Gooberin puolustajat. Ja nyt, kun hän oli kieltäytynyt, koettivat he uhkailla häntä hänen vaimollaan. He olivat jotenkin saaneet vihiä että hän on rakastunut, ja he aikoivat käyttää tätä seikkaa tehdäkseen hänet itselleen vaarattomaksi.
Jenni ei vieläkään antanut Petterin koskea itseensä, mutta hän myöntyi istumaan rauhassa tuolilla, kun he miettivät mitä tehtämän piti. Jenni sanoi että tapahtuipa mitä tahansa, Gooberin puolustusta he eivät saa vahingoittaa. Petteri oli tehnyt hänelle hirvittävää vääryyttä, mutta hän tulee yksin kärsimään rangaistuksen, olipa se mikä tahansa; hän ei tulisi koskaan sekottamaan Petteriä siihen.
Petteri alkoi selittää. Ehkä se ei olekaan niin vaarallista kuin mitä Jenni pelkäsi. Hän oli ajatellut tätä asiaa; hän tiesi missä hänen entinen isäntänsä, Pericles Priam, asui, ja Pericles oli nyt rikas, ja Petteri oli varma että hän saisi lainaan kaksi sataa dollaria ja niitähän on sellaisia paikkoja, jonne Jenni voisi mennä — olihan keinoja, joilla pääsee tällaisesta —
Mutta pikku Jenni keskeytti hänet. Muutamissa suhteissa hän oli vain lapsi, mutta toisissa kypsynyt nainen. Hänellä oli joitakin varmoja mielipiteitä, ja kun sattui niitä vastaan, niin oli kuin olisi ollut edessä kivimuuri. Hän ei halunnut kuullakaan Petterin esitystä; se olisi murha.
"Eihän nyt", sanoi Petteri, matkien McGivneytä. "Se ei ole mitään; kaikki tekevät sitä." Mutta kaikesta päättäen ei Jenni edes kuunnellut mitä hän sanoi. Tyttö istui tuijottavin silmin ja nyppi sormillaan pukuaan. Petteri katseli näitä sormia ja ne hermostuttivat häntä. Ne olivat kuin hullun sormet; ne toivat ilmi kaikki ne tunteet, mitkä Jennin muu ruumis tukehdutti ja esti.