"Mitä tarkotat?" kysyi Petteri vähän ihmeissään. Voisiko olla mahdollista että Nell oli myötätuntoinen näille punikeille?
"Tarkoitan", sanoi Nell, "että sinulle hän olisi ollut enemmän arvoinen kuin kaikki muut yhteensä."
Nell oli nainen ja hänen järkensä oli sangen käytännöllinen. "Kuule, Petteri", sanoi hän, "olet antanut noiden salapoliisien vetää itseäsi nenästä. He saavat saaliin ja antavat sinulle muruja. Sinä tarvitset jonkun, joka pitää huolta sinusta."
Petterin sydän sykähti. "Tahdotko sinä tehdä sen?"
"Minulla on Ted käsissäni", sanoi tyttö. "Hän katkaisisi kaulani, ja sinun kaulasi myös, jos hän tietäisi että olen täällä. Mutta koetan päästä vapaaksi, ja sitten — ehkä, en kuitenkaan lupaa, mutta ajattelen asiaa, Petteri, ja koetan parhauteni mukaan auttaa sinua, että McGivney ja Guffey ja nuo toiset eivät voisi enää pelata kanssasi."
Hänen täytyi saada aikaa ajatellakseen asiaa ja tehdäkseen kyselyjä noista salapoliiseista — ja näytti kuin olisivat ne olleet tuttuja hänelle. Hän tulisi tapaamaan Petteriä taaskin huomenna, mutta jossakin vähemmän yleisessä paikassa kuin tämä on. Hän nimitti paikan kaupungin puistosta, joka olisi helppo löytää ja kuitenkin kylliksi syrjässä neuvottelua varten.
XL.
Nellin maireet olivat tehneet Petterin niin rohkeaksi, että hän ei mennyt enää takasin saamaan toista nuhdesaarnaa McGivneyltä Lackman jutun vuoksi. Hän alkoi väsyä McGivneyn nuhteisiin; jollei McGivney pitänyt hänen työstään, niin menköön itse olemaan punikkina jonkun aikaa. Petteri käveli pitkin katuja koko päivän ja osan yöstäkin, ajatellen Nelliä ja innostuneena niistä puolilupauksista, joita tänä oli tehnyt hänelle.
He kohtasivat toisensa seuraavana päivänä puistossa. Ei kukaan seurannut heitä ja he löysivät mainion paikan, jossa Nell antoi Petterin suudella useita kertoja, ja suuteloiden välillä kertoi Nell Petterille pelottavan suunnitelmansa. Petteri oli luullut olevansa hyvä punomaan salajuonia, mutta hänen oman arvon tunteensa kuihtui olemattomiin sen loistavan suunnitelman edessä, mikä oli kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa kypsynyt Nell Doolinin, toisin sanoen, Edythe Eustacen, aivoissa.
Petteri oli tehnyt kovimman työn, ja nämä viisaammat miehet olivat käyttäneet häntä, heittäen hänelle silloin tällöin murusen, haalimaan heille rikkauksia niiden tietojen kautta, mitä Petteri heille toi. McGivneyltä oli lipsahtanut totuus Lackmanin jutussa; ja oli varma että ne olivat lyöneet mynttiä noista kaikista muistakin jutuista. Petterin tulee nyt toimia jotakin omin päinsä, pitää itse ansionsa ja tehdä itsestään yksi noista suurmiehistä. Petteri tiesi asiat, hän tunsi "kuka kukin on", ja Goober-jutussa hän oli tullut näkemään, miten asioita muokattiin; nyt hänen pitää tehdä itse tuollainen tekopeli, ja sellainen, jossa on paljon rahaa. Maan pelastaminen näistä punikeista oli velvollisuus; mutta miksi ei voisi ansaita rahaa samalla kertaa?