"Jumalani! Mitä tarkotat? Kutka?"
"En tiedä vielä. En kuullut kaikkia, ja minun on pian mentävä. Ne jo lähtevät. Minun täytyy seurata niitä. Voivat päästä pakoon ja silloin on myöhäistä. Kuuletteko, minun on seurattava niitä!"
"Kuulen, kuulen. Mitä haluat minun tekevän?"
"Soitan niin pian kuin saan tilaisuuden. Pitäkää miehenne valmiina, ainakin tusina! Hankkikaa autoja, että voitte tulla nopeasti. Ymmärrättekö?"
"Kyllä, mutta —"
"Ei ole aikaa enää, voivat kadota minulta, pitää mennä! Olkaa lähellä puhelinta ja pitäkää miehenne valmiina — pitäkää kaikki valmiina. Ymmärrättekö?"
"Niin, mutta kuule! Ethän vain ole erehtynyt?"
"En, en", huusi Petteri. "Olen varma. Niillä on dynamiittia! Johan sanoin. Se on mies, jonka nimi on Nelse"
"Mikä Nelse?"
"Se, jonka ne aikovat tappaa. Minun pitää nyt mennä, laittakaa kaikki valmiiksi. Hyvästi!" Ja Petteri löi puhelimen kiinni. Hän oli niin kiihtynyt tästä näyttelemisestään, että hän hyppäsi ulos putkasta ja juoksi ulos rohdoskaupasta, ikäänkuin hänen todella olisi pitänyt koettaa saada kiinni dynamiittisankareita, jotka kantoivat dynamiittipommeja!