"Noin kaksikymmentä."
"Oliko valoja sammutettu ennenkuin menit kirjahyllylle, vai jälkeen?"
"En muista sitä; ehkä jälkeen." Ja äkkiä hämmentynyt Petteri raukka huusi: "Tämä tekee minut aivan pöhlöksi! Tietenkin olisi minun pitänyt puhutella tuota miestä että olisin nähnyt varmaan että se oli Joe Angell ennenkuin käännyin poispäin; mutta olin olevinani varma siitä, että se oli hän. Ajatus että se olisi voinut olla jokin muu ei edes pälkähtänyt päähänikään."
"Mutta siitä olet kuitenkin varma, että se oli Jerry Rudd, joka puhutteli häntä?"
"Kyllä, se oli Jerry Rudd; hänen kasvonsa olivat minua kohti."
"Oliko se Rudd vai oliko se se toinen, joka puhui 'saapaskissasta'?" Ja silloin hämmentyi Petteri taas ja puhui ristiin ja johti heidät loppumattomaan ristikuulusteluun; ja kesken kaiken saapui mies, tuoden sapoteesi-kirjan, jonka nimilehdellä oli McCormickin nimi, ja lehtien välissä pohjapiirros.
Miehet kaikki keräytyivät katsomaan pohjapiirrosta, ja sama ajatus juolahti useampien päähän: Olikohan tuo Nelse Ackermanin talon pohjapiirros? Poliisipäällikkö kääntyi puhelimeen ja soitti pankkiirin sihteerille. Olisiko, tämä hyvä ja kuvailisi Mr. Ackermanin taloa; ja poliisipäällikkö kuunteli selitystä. "Tässä pohjapiirroksessa on risti vähän länteenpäin keskuksesta. Mikähän se mahtaa olla?" Sitten, "Jumalani!" Ja sitten. "Olisitteko hyvä ja tulisitte virkahuoneeseeni aivan heti ja toisitte talon piirustukset, jotta voimme verrata niitä?" Poliisipäällikkö kääntyi toisiin ja sanoi: "Tuo risti piirroksessa on avoin makuuhuone toisessa kerroksessa, jossa Mr. Ackerman nukkuu yönsä!"
Ja he unohtivat hetkeksi kaikki epäluulonsa Petteriin nähden. Oli jännittävää tämä salajuonen yksityisseikkojen keksiminen ja niiden yhteen sovittaminen — aivan kuin kuva-arvotus. Heidän mielestään oli aivan varma että tämä mitätön ja säikkynyt pikku mies, jota he olivat tutkineet, ei olisi pystynyt rakentamaan näin kierää ja monimutkaista suunnitelmaa. Ei, selvästi voi huomata että joku suurnero, joku pirun kierä peluri, oli työssä levittääkseen punasta tuhoa American Cityssä!
XLVIII.
He antoivat toistaiseksi Petterin mennä, ja hänet vietiin takasin koppiinsa. Hän oli siellä kaksi päivää ilman että kukaan sanoi sanaakaan mikä hänen kohtalonsa tulee olemaan. Vankilassa ei sallittu sanomalehtiä, mutta Petterille oli jätetty rahansa, ja niin toisena päivänä hänen onnistui lahjoa erään vartijoista hankkimaan hänelle numeron American City "Timesia", jossa etusivulla oli julkaistuna kaikki tämän huomiota herättäneen jutun hämmästyttävät yksityisseikat.