"No, samahan se on", sanoi Petteri, "eihän se haittaa, vaikka hän tapaakin minut."
"Hän tulee kyselemään sinulta tätä juttua", sanoi McGivney. "Hän koettaa saada selville kaiken, minkä voi. Ja sinun tulee suojella meitä; sinun täytyy saada hänet käsittämään että olemme tehneet kaiken, mikä on mahdollista. Sinun täytyy saada meidät hyvään valoon hänen silmissään."
Petteri lupasi juhlallisesti että hän tulee niin tekemään; mutta
McGivney ei ollut tyytyväinen. Hän oli kiihtynyt ja koetti iskeä
Petterin päähän yhteistunteen tärkeyttä ja uskollisuutta tovereitansa
kohtaan. Se kuulusti aivan samalta kuin "tuplajuulaisten" agitatsioni!
"Voit ehkä luulla että tässä nyt on sinulla tilaisuus hypätä meidän selkäämme ja kiivetä korkeammalle meitä, mutta älä unohda, Petteri Gudge, että koneisto on meidän hallussamme, ja viime tingassa se on aina koneisto, joka voittaa. Olemme lyöneet mäsäksi montakin miestä, jotka ovat yrittäneet metkuilla kanssamme, ja niin teemme sinullekin. Vanha Nelse tulee kiskomaan sinusta irti mitä tietoja vain halunneekin; epäilemättä tulee hän tarjoomaan sinulle hyvän hinnan — mutta ennen pitkää olet pelisi pelannut hänen kanssaan ja palaat tänne, mutta annan sinulle varotuksen: kautta luojan, jos vain pelaat saastaista peliä kassamme, niin Guffey heittää sinut rotkoon kuukauden tai parin perästä, ja sieltä sinut kannetaan ulos paareilla!"
Ja Petteri lupasi ja vannoi taaskin; mutta saatuaan tilaisuuden, hän sanoi: "Eikö sinunkin mielestäsi Guffeyn tulisi tehdä jotakin, kun sain ilmi sen salaliiton?"
"Kyllä", sanoi McGivney, "se ei ole kuin kohtuus."
Ja he jatkoivat tinkimistään. Petteri osotti kaikkia niitä vaaroja, joita hänellä oli, ja kaikkea sitä kunniaa, minkä ne toiset saivat. Guffeylle ei sanomalehdissä oltu annettu kunniaa tästä, mutta oli varma että hänen isäntänsä sen olivat tehneet, ja Guffey tulisi saamaan vieläkin enemmän sitä, kun Petteri puolustaa häntä American Cityn kuninkaalle. Petteri sanoi että tämä oli vähintäinkin tuhannen dollarin arvoinen, ja lisäsi että hänen tulisi saada se aivan heti, ennen kuin menee tapaamaan kuningasta. McGivney ärisi raivokkaasti: "Kuule, Gudge! Onko sinulla otsaa vaatia niin suurta summaa siitä, että me tuemme sinun tekopeliäsi?"
McGivney tavallisesti kohteli Petteriä kuin pelkuria raukkaa; mutta hän oli oppinut että oli yksi tilanne, jolloin tämä pieni mies tykkänään muuttui, ja tämä tilanne oli aina, Kun oli kysymys rahasta. Nyt oli kysymys siitä; ja kun McGivney ärisi ja näytteli hampaitaan, teki Petteri samoin. "Jollette pidä tekopelistäni", ärähti hän, "niin menkää ja valittakaa siitä sanomalehdille!"
Petteri oli taaskin muuttunut tappelukoiraksi ja saanut hampaansa toisen koiran nokkaan, eikä hellittänyt. Hän oli nähnyt rotannaamaisen miehen vetävän rahaa taskustaan ennenkin, ja tiesi että jos koskaan, niin nyt siellä sitä on. Ja hän intti — tuhat dollaria, tai ei mitään; ja samoin kuin ennenkin, tuli hänen sydämensä raskaaksi, kun McGivney veti esille rahat ja niitä olikin paljoa enemmän kuin Petteri oli ymmärtänyt vaatia!
Mutta Petteriä lohdutti se ajatus että tuhat dollaria on koko sievä summa, ja hän lähti Nelse Ackermanin taloa kohden hyvällä tuulella. Tässä yhteydessä mainittakoon että hän havaitsi hyväksi tuumaksi olla sanomatta tästä tuhannesta Nellille mitään. Kun naiset saavat tietää että miehellä on rahaa, eivät ne anna hetkeäkään rauhaa ennenkuin ovat saaneet kynsiinsä joka sentin, tai ainakin ovat saaneet ne menemään!