E-text prepared by Tapio Riikonen
VIIMEINEN TUOMIO
Kirj.
Upton Sinclair
Suomennos
Hämeenlinnassa, O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino, 1909.
Kirjanen koskettelee Amerikan oloja, mutta sopii täydellisesti meilläkin.
Muutamassa arvokkaassa Amerikkalaisessa aikakauslehdessä oli julkaistuna tulokset siitä tutkimuksesta, jonka eräs Chicagon yliopiston opettaja oli toimittanut pukuteollisuuden alalla mainitussa kaupungissa. Pukuteollisuuden alalla Chicagossa työskentelee noin 500,000 henkilöä, eli noin 30 pros. tuon Yhdysvaltain toisen kaupungin koko väkiluvusta. Luottaen tuon oppineen tutkijan laskuihin, oli siellä tämän teollisuuden alalla työskentelemässä naisia, 10 tuntia päivässä, 6 päivää viikossa ja 40 sentin viikkopalkalla. Useat naiset ansaitsivat vähemmän kuin yhden dollarin viikossa, — ja yksikään näistä naisista ei voinut löytää työtä joka viikoksi. Alhaisin keskimääräinen palkka oli n.s. dressmaakareilla, ollen viikkopalkka keskimäärin 90 senttiä ja siis ne jotka työskentelivät 42 viikkoa vuodessa, voivat ansaita vuoden ajalla keskimäärin 37 dollaria. Housujen valmistajat ansaitsivat keskimäärin 1.30 senttiä viikossa, mutta tekivät työtä vaan 37 1/2 viikkoa keskimäärin vuodessa, ansaiten 42 doll. vuodessa. Korkein keskimääräinen palkka oli räätäleillä, jotka ansaitsivat 6.20 senttiä viikossa, 32 viikon työajalla, vuosittain siis ansaiten 212 dollaria. — Keskimääräinen palkka koko tällä teollisuuden alalla — se on: 30 prosentilla suuren Chicagon onnellisista asukkaista — oli 2.48 senttiä viikossa, 31 viikon työstä, eli 76.74 senttiä vuodessa.
Mitä olisi tehtävä tämän asiantilan suhteen? — Useat ajattelevat ihmiset tekevät itselleen tuon kysymyksen, ja tuskinpa yksikään heistä voi väittää, ettei vastaukseksi olisi tullut mieleen ajatus, että meidän taloudellinen järjestelmämme on huono, ja että jolloinkin, jonkunlainen toinen järjestelmä täytyisi tulla tilalle.
On niin raskasta ajatella kuitenkin muutosta, se kun on niin äärettömän valtavaa! Kuitenkin me tiedämme, että ihmiskunnan historian on täytynyt kulkea monien ja suurten muutosten läpi — että jos meidän esi-isämme nousisivat haudoistaan, heidän täytyisi tunnustaa sama totuus. Kehitys ei ole mielikuvitusta, se on tosiasia ja vaikein tosiasia mitä olla voi. — Me kaikki olemme kuulleet Ranskan vallankumouksesta kuinka se perin pohjin muutti koko Ranskalaisen yhteiskunnan. Ja mikä oli perussyynä Ranskan vallankumoukseen? — Se oli se, että kuningas ja ylimystö tahtoi saada haltuunsa kaikki mukavuudet ja vallan sekä tehdä koko kansan nöyräksi välikappaleeksi omissa käsissään. Ranskan kansa oli rakentanut kaikki, mutta sen sijaan, että se olisi saanut nauttia työnsä hedelmistä, täytyi sen maksaa suunnattomia veroja ylimyslaiskureille ja tuhlaavalle hovijoukolle. He huomasivat, nimittäin kansa, että, ensiksi valtiollinen hirmuvalta ei ollut välttämätön ja toiseksi että se oli epäinhimillinen — se tahtoo sanoa että nämä muutamat henkilöt eivät voineet käyttää valtaansa koko yhteiskunnan hyväksi. Ja silloin Ranskan kansa muodosti järjestelmän, jossa valtiollinen hirmuvalta, itsevaltius oli mahdoton — se tahtoo sanoa, järjestelmän, jossa valtiollinen itsenäisyys oli taattu joka miehelle koko yhteiskunnassa. — Ja nyt, te tiedätte jokainen, että juuri samalla tavalla meidän teollisuus-ruhtinaat ovat anastaneet kaiken rikkauden tässä maassa omiin käsiinsä, mikä tarkoittaa taloudellista muotoa verotukselle, eli liikevoittoa; ja täten myöskin samalla tavalla he ovat aikaansaaneet melkein koko valtakunnan rikkaudet keskittymään, eli paremmin sanoen synnyttäneet, kansallistaloudellisen halvauksen, — jonka täytyy vuorostaan synnyttää vallankumouksen, sillä kansalla on ainoastaan kaksi ehtoa, joko nousta vaatimaan oikeuksiaan tai kuolla nälkään. Te käsitätte mikä ehto näistä on luonnollisempi. Mikä on sitten se järjestelmä, jonka päällä meidän taloudellinen yhteiskunta lepää? — Tuotannon välikappaleet ja mitä tuotannolla tarkoitetaan — rautatiet, sähkösanomalaitokset, kaivannot, tehtaat ja kauppaliikkeet — ovat pienen joukon käsissä miehiä, jotka ovat muodostaneet itselleen yksinoikeuden valmistaa ja myydä elämän välttämättömimpiä tarpeita. Toiselta puolen kansan enemmistö on pakoitettu kilpailemaan keskenään, niin että meillä on kilpailun alentama palkka, ja monopoolihinnat kaikille tavaroille, — joka yksinkertaisesti merkitsee sitä, että koko maan rikkaudet ovat joutuneet varakkaan luokan käsiin. Ja luonnollinen seuraus tästä tulee olemaan että palkkatyöntekijät pakoitetaan poistumaan taloudellisesta yhteiskunnastamme, ja joutuvat perikatoon — ellemme onnistu, minä ja sinä, työmies, pääsemään kengän kiillottajaksi tai muuksi sellaiseksi!