Leena (Nypistellen helmojaan ja muuten touhuavana) Että…
Taneli: Että mekin, Leena, käytäisi niinkuin samaan puulaakiin…
Leena (Paukuttaen käsiään): Mutta herranjesta! ajattelethan sinä aivan niinkuin minäkin. Eihän minulla tuota mitään vastaan ole.
Taneli: Siis ei muuta kun kättä päälle! (Tarttuu hänen käteensä).
Leena: No kukapa sitä nyt olisi uskonut, että näin pian joutuu tekemisiin miesten kanssa. Niinhän se on tässä maailmassa, ettei sitä ihminen tiedä kohtaloaan.
Taneli; Ja tänä iltana pidämme kihlajaisemme, eikö niin, Leena armas?
Leena (Taputellen häntä aika ajoin): Kuten vaan tahdot.
Taneli Ja ensi pyhänä kuulutetaan ensi kerran kirkossa ja kolmen viikon päästä pidämme häämme.
Leena: Aivan niin, Taneli.
Leena: Aivan niin, Taneli.