(Viulun ääni lähenee)
Kerttu: Kas, jopa Taneli on täällä!
Matti: Täällä hän on ja ilon ja riemun hän mukanaan on tuonut. Tuntuupa jo elämäkin aivan toisellaiselta!
Taneli (Tulee soittaen viululla): Kas niin! Täälläpä lieneekin koossa tämän kylän nuoret. No, no onneksi olkoon! Ja onko sitten ihme! Onhan nyt, ellei tuo muistini aivan petä — juhannus ja juhlapäivä.
Heikki: Juhannus on, kesän kaunoisin ilta. Ja riemuita aiommekin illan kunniaksi.
Taneli: Onneksi olkoon! Mutta minne aiotte laittaa juhannuskokon tai ettekö laitakaan?
Matti: Laitettu on jo kokkomme tuonne kalliolle ja suuripa onkin.
Eero: Ja koska se Tanelikin on nyt noin juhlatuulella, niin voimmehan illan hauskuudeksi ja juhannuksen kunniaksi pistää kalliolla pikku polkaksikin — eikö niin, tytöt?
Kerttu: Niin. Mitäpä se juhannus olisikaan ilman soittoa ja tanssia!
Anni: Ja varsinkin sellaista soittoa, kun Tanelin soitikosta lähtee; sehän mielen korkeuksiin kohottaa.