Aatami: Minun viinani on aina makeaa.
(Maistaa).
Neulanen (Tulee humalaan): Kuulehan, mikä vaikuttaa sen, että mieleni muuttuu kepeäksi ja jalkani tuntuvat raskaiksi? Mikä vaikuttaa sen, että äskeinen surumielisyys sammuu ja kaikki tuntuu suloiselta?
Aatami: Tämä neste vaikuttaa sen. (Itsekseen). Kas niin, nyt on toimeni toimitettu! Kyllä nyt Maija antaa sinulle matkapassit. Parasta, että heti menen Saksiselle ilmoittamaan iloisen sanoman. Jää rauhaan!
(Menee).
Neulanen (On ruvennut hoipertelemaan): Hei, Aatami, älä mene! Pentele! menee se. Olenkohan minä nyt siis kerrankin humalassa? Sitä se lienee. Ja ihanaa se on. Ah, luulenpa, että aukenee eteeni uusi maailma! Ah, luulenpa, että korkealle kohoan! Hei, Aatami, minne menit? Anna minulle vielä tilkkanen sitä ruusuista juomaa, anna minun vielä sen tenhosta nauttia. Mutta hän ei kuule. Hei! Minä en ole koskaan laulanut, mutta nyt tuntuu minulla olevan ääntä ja suurta ääntä sittenkin. (Laulaa ja polkee jalkaa).
Ja mitä minä itken ja mitä minä itken ja mitä minä vaivoja vaikerran, tyttö kun mulla on sievä ja sorja, impi kun käy minun rinnallan'!
Tule, tule, tyttöni, tule, tule, impeni tulkosi, armas, sä rinnalle mun Suukko sä lahjoita, pulmuni hellä, purppurahuulilta lämpeiltä sun!
Tule, tule, Maijani, pullea Maijani, Maijani, muijista armahin sä! Sitten me vannomme lemmet ja liitot pappilan vihkimäpenkillä.
Hei vaan! Menee se kuin oppineelta. Tallella on ääni.