(Nuorisoa tulee).
1:nen poika: Suutarihan nyt on lystillä tuulella. Laulaakin kuin paras lukkari.
Neulanen: Aivan oikein. Minulla on hyvä ääni. En ole huomannut sitä ennen käyttää; en ole lahjoistani vaaria ottanut. Mutta nyt olen sen tekevä; aion hakea tämän kylän lukkariksi. Ja hei vaan, miten minä sapatin päivänä veisaan! Kajahtavat Herran temppelit, seinät, koska ääneni soi. Ja ihmettelevä on minua maailma.
2:nen poika: Sen me uskomme aivan hyvin.
3:s poika: Mutta mestari taitaa olla hieman hutikassa?
Neulanen: Te olette oikeassa. Vähän olen ryypännyt. Mutta kuulkaat! Varoitanpa teitä yhdestä seikasta: älkäät sanoko Maijalle, että olen juonut. Sillä muuten suuttuu hän minulle, eikä koskaan lepy.
1:nen poika: Emme sano. Olkaa huoletta!
2:nen poika: Tietäkääkö mestari, missä on Aatami?
Neulanen: Tässä oli hän äskettäin, minne lienee mennyt.
2:nen poika: Aiomme vaan tänä iltana vähän tanssia ja etsimme soittajaa. Tuleehan mestarikin mukaan?