Neulanen: Tahdonpa harkita asiaa. — Mutta, ystäväiseni, onko se Maija, joka tulee tuolla?
3:s poika: Maija se on.
Neulanen: Minua hieman pelottaa, vaan mitä siitä! Olenhan minä mies ja housuja jalassani kannan. He, he, he!
Maija (Tulee; huomaa, että Neulanen on hutikassa; lyö käsiään yhteen kummastuneena): Jussi, oletko se sinä?
Neulanen: Heh, minähän se olen!
Maija: Ja sinä olet juonut itsesi humalaan!
Neulanen: Maija, älä katso minua niin tuimasti! Mitä tekee se vaikk' olen hieman maistanutkin? Mies se, ken maistaa uskaltaa.
Maija (Vääntelee käsiään): Sellainen olit siis sinäkin, samanlainen kuin muutkin. Paremmaksi luulin minä sinua. Voi sentään!
Neulanen (Lähenee Maijaa): Mutta eihän tämä nyt mitään haittaa tee. Älä sentähden sure, Maija, vaan iloitse, iloitse minun tähteni, sillä minun on hyvä olla. Hei vaan! Sinä kohtelit minua vähän nyrpeästi äsken, menemään lähdit ihan ilman syytä, mutta sitä en tahdo muistella, minä annan anteeksi sinulle.
Maija: Kun pitäisit edes suusi kiinni, niin olisi se jotain!