Neulanen: Maija, miksi puhut minulle noin? Miksi katsot minua kuin vihamiestäsi pahinta? Ja kuitenkin minä kaikesta sydämmestäni rakastan sinua!
(Rientää Maijan luo ja heittäytyy hänen kaulaansa;
mutta saa Maijalta sellaisen sysäyksen, että kaatuu.)
Maija: Hyi sinua! Hyi, juopunut retkale! Anna heti pois minun kaulahuivini, anna heti, täst'alkaen en enää tahdo nähdä sinua!
Neulanen (Nousee ylös): Pahoin teit minulle, Maija, sysätessäsi minut luotasi. Toinen mies minun sijassani olisi silmittömästi suuttunut, mutta yhä vieläkin rakastan minä sinua. Hei, Maija, ensi pyhänä me papin pakinoille menemme ja sitten…
Maija (Tarttuu häneen): Tuki suusi! Anna heti pois minun kaulahuivini!
Neulanen: Mutta, Maija kulta, sinähän annoit sen minulle?
Maija: Anna heti se pois! Paremmalle miehelle sen annan. Sinua en tahdo enää nähdäkään.
Neulanen (Peräytyy askeleen): Huivi on minun! Sinä annoit sen minulle ja siks' se on minun.
Maija: Minäkö antaisin huiveja kaikenlaisille hampuuseille. Vai et meinaa antaa? Kyllä sen minäkin saan. (Tarttuu Neulaseen ja tempaa hänen taskustaan kaulahuivin). Ja nyt hyvästi sinun kanssasi!
(Poistuu kiivaasti.)