Ei tän kylän neiet ne pulskia oo, mies niitä ei lempiä voisi. On muualla tyttäret hellemmät, on muualla impyet viehkeemmät.
Ja maljan mä kunniaks' heidän nyt juon ja toisenkin kohta mä maistan. Jos armasta tahdot sä, kaihoat, mies, niin muualle, muualle johda sä ties, on muualla hellemmät immet.
(Taputtaa räätäliä olalle). Niin laula, kraatari, laula ja iloinen ole!
Saksinen: Mene hittoon lauluinesi!
(Pois).
Aatami: Pois menen minäkin. Tuota miestä en enää tahdo palvella. Maijan luokse lähden ja teen sovinnon hänen ja suutarin välillä.
(Pois).
Neulanen (Hetkisen kuluttua vastaiselta suunnalta): Maija, Maija hoi! Maija-a-a! Minnehän se meni? Voi sentään! Nyt se varmaan on minuun ainaiseksi suuttunut. Että tämän nyt piti tapahtua! Muistan hämärästi että minä äsken olin hänen kanssansa keskustelussa; hän haukkui minua, ja riisti minulta kaulahuivin, jonka oli antanut minulle. Hämärästi muistan tämän, sillä minä olin humalassa. Lähdin sitten muiden keralla teitä tallustamaan — mutta matkalla selvisi pääni, humala katosi kuin tuhka tuuleen. Silloin, selväksi tultuani, näin kaikki oikeassa valossa. Voi sentään! Mutta heti täytyy minun tavata Maijaa, minun täytyy! Hän kyllä antaa minulle anteeksi, kun koreasti pyydän. — Minnehän se meni? Maija, Maija, hoi! Maija, hoi-i-i!
Maija (Tulee ärtyisesti): Mitä sinä tahdot?
Neulanen (Kiepsahtaa Maijan kaulaan): Anna nyt, Maija kulta, anteeksi!