Saksinen: Minua ei haluta.
Aatami: Ainakin minua haluttaa. (Juo). Muuten tämä kepponen rupesi jo kyllästyttämään minua. Ajattele, hellästi rakastivat toisiansa Maija ja suutari, heidän liittonsa olisi onnelliseksi tullut; nyt tulin minä ja eroitin heidät. Tein väärin ja kalvaapa se omaatuntoani hieman.
Saksinen: Vai niin, sinä näytätkin olevan suutarin puolella.
Aatami: Veljeni kraatari, tämä tosiaankin surettaa minua. He rakastivat toisiansa lemmellä puhtaalla ja todellisella, jota vastoin, sinä rakastit Maijaa melkein ainoastaan rahojen tähden…
Saksinen: Mitä sanot!
Aatami: Näin ollen oikeus ja kohtuus olisi ollut, että suutari ja Maija olisivat toisensa saaneet. (Ajattelee). Kuule, veliseni, lepy nyt jo, älä vihaa kanna sydämmessäsi.. Kuule, emmekö menekin Maijan luo ja ilmoita hänelle asian todellista laitaa? Saamme ehkä vielä rakastavien välit entiselleen?
Saksinen: Paha sinut periköön! Vai vielä ilmaista asiaa. Mene helvettiin!
Aatami: Minun täytyy se tehdä. Tänä iltana vielä pitää rakastavien välit olla kuin ennenkin. Tämä kaikki säälittää minua.
Saksinen: Sinä perkele!
Aatami: Veljeni kraatari, älä ole murheisalla mielellä, vaikka kehnosti onnistuikin asiasi. Saat sinä eukkoja muualtakin ja aivan yhtä rikkaita. Kuule, laulanpa sinulle laulun, joka on lohduttava sinua. (Laulaa):