(Aikoo mennä).
Aatami (Tarttuu häneen): Maija, pari sanaa vielä. Tuo yksi, johon mies on silmänsä iskenyt, joka lemmen on sytyttänyt häneen, tulisen ja todellisen lemmen, olet juuri sinä, Maija. Sinua on rakastanut kraatari ja sinua ilman hänen elämänsä on syksyistä ja sumeata. Minä siis sinulta kysyn, tahdotko hänen kerallansa elämän surut ja ilot jakaa, tahdotko tulla hänen heikommaksi astiaksensa?
Maija (Joka Aatamin puheen aikana on koettanut päästä irti kuitenkaan onnistumatta): Vai kosii Saksinen minua? No, enpä olisi uskonut! Mutta ikävä kyllä, täytyy minun panna vastaan. Päästä minut!
(Tempaisee itsensä irti ja poistuu).
Saksinen (Kiroten): Siinä se nyt oli!
Aatami: Pentele sentään!
Saksinen: Nyt on kaikki turhaa. Se rakastaa sittenkin tuota kurjaa suutaria.
Aatami: En minä luule kuitenkaan, että niin on asian laita. Katselin metsästä heidän kohtaustaan, Maijan ja suutarin, ja ainakin siitä päättäen on Maija ainaiseksi suutarin hyljännyt, vaikka ei sinullakaan, veikkoseni, ole mitään toivoa.
Saksinen: Pentele sentään! Luulin minä sinun toimittavan asiasi paremmin.
Aatami: Minä parastani koetin. Muuta en voi tehdä. Sinun mielesi on musta, veikkoseni. Juo, (tarjoaa pulloa) tämä surut sammuttaa!