Aatami: Mutta miksi et sitten ole jo nainut eukkoa?
Saksinen: Olenhan minä jo kauan aikaa tuumannut eukkoa kosia, mutta eräs seikka on minua ollut estämässä. En oikein ymmärrä tuota Maijaa; ei se juuri minua mielellään lähentele. Ja olenpa ollut huomaavinani, että se vähän tavallista hellemmin katselee sitä kirkonkylän puolihupsua suutaria…
Aatami: Vai suutaria, Jaa-a, ei se muija hullummin tekisi, vaikka suutarin ottaisikin. Mies on hieman tuhma vaan, mutta kunniallinen, peräti kunniallinen ja rehellinen mies. Mutta jos suutari sinua estää aikeissasi, tekee hän väärin — niin, väärin hän tekee.
Saksinen: Aikeissani hän estää minua, se on varma, ja sentähden täytyisi minun saada hänet väistymään tieltäni. En ole uskaltanut kosia edes eukkoa; olen pelännyt saavani rukkaset, kun olen huomannut hänen hellät välinsä suutarin kanssa. Ai, ai, minä todellakin kiipelissä olen! Tuo Maija on rikas — minun asiani ovat hieman huonolla kannalla. Ja paitsi sitä, rakastan minä Maijaa täydestä sydämmestäni. Päivä päivältä minun rakkauteni kasvaa, mutta toivoton on minun mieleni, sillä päivä päivältä teen myös sen ikävän huomion, että tuon suutarin ja Maijan väli käy yhä hellemmäksi. Ai, ai, Aatami, ei ole lystiä katsella se!
Aatami: Veljeni kraatari, sinä olet murheisella mielellä. Maista pullostani!
Saksinen: Minä kiitän sinua.
(Juo).
Aatami (Maistaa hänkin): Ja nyt lausu minulle, veliseni, miksi puhut näitä asioita minulle?
Saksinen: Miksikä puhun näitä asioita sinulle? Lupasithan sinä auttaa minua?
Aatami: Tahtoisit siis, että minun tulisi toimia siihen suuntaan, jotta suutarin ja Maijan suhde muuttuisi kylmäksi ja sinun ja Maijan väli sitä mukaa lämpenisi? Sekö tahtosi?